Yhteystiedot

Marjatta Jokipolvi

marjatta.jokipolvi@gmail.com

p.0503627010

Pikakysely

Mitä pidät uusista kotisivuistamme?

Matkablogi

Tiistai 9.9.2014 klo 10:35 - Marjatta J.

Palaan matkablogi-kirjoitukseen ehkä vasta joulukuulla. Suunnitelmat muuttuu kokoajan.Ja kohdemaat vähenee.Ties vaikka alkumatkalla lentokone pudotetaan vahingossa Itämereen. Sen verran riskaapelia on tuo isojen herrojen "shakki". Mutta hyvää syksyn jatkoo lukijoille.

9.9.2014 Marjatta J.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: matka

Matkablogi

Perjantai 15.8.2014 klo 14:08 - Marjatta J

Retki Seilille! Bussilla-lossilla-bussilla-yhteysaluksella ja sama toisinpäin.Laboratorioväen hyvin järjestetty ja aikataulutettu reissu.Hyvä asiakaspalvelu kaikissa kohteissa. Odotukset Seilistä oli ehkä yläkanttiin ja bussi ei kestänyt niin kovaa hellettä. Sisämaalaiselle merimaisemat kuitenkin aina virkistäviä. Kiitos järjestäjille!

Marjatta J. 15.8.2014

Alla todisteena:

-valokuva osallistumisesta

-kirkon eristetty  potilas/asiakastila

-Seilin saaren toiminnassa oleva saapuva ja lähtevä posti 

mm._kevat_ja_kesa_2014_066.jpgseili.jpgmm._kevat_ja_kesa_2014_058.jpg

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: matka

Matkablogi

Perjantai 15.8.2014 klo 12:15 - Marjatta J.

Matkablogi

Suunnitteluvaihetta vielä. Riski otettu lennonvaraamisessa.

Pakko muuttaa alkuperäistä toivetta Euroopan lounaisesta kolkasta..Mustikkasato ratkaisi syysmatkan suunnan ja pituuden. Eli halvemmalla pitää päästä. Sain vihjeen Wissairista. On halpalehtoyhtiö joka lentää Turusta Gdanskiin erittäin edullisesti. Mutta matkatavara-säädökset erittäin tarkat. Junamatka todennäköisesti suuntautuu siis Puolaan, Itävaltaan,Tsekkiin ,Saksaan ja takaisin Puolaan. Hirveästi uusia kokemuksia ei ehkä odotettavissa. Nyt sitten kartojen ja juna-aikataulujen kimppuun.Taitaa olla edessä myös parit rahanvaihdotkin. Täytyy tarkistaa. Riski matkassa liittyy tietenkin maailman ja Euroopan rauhantilaan. Marjatta J.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: matka

Matkablogi

Perjantai 18.4.2014 klo 17:00 - Marjatta J.

Kiskot vievät etelään. Ehkä?

Matka-ajatukset alkaa tulla näin keväällä mieleen, vaikka seuraava mahdollinen ajankohta lienee pakomatka lokakuulla. Vaikka ei meillä ole tähänkään asti ikääntymisiä juhlittu. ”Ei tehdä nyt siitä numeroo” on varsin tuttu tamperelainen ajatus, mistä tahansa mahdollisesti itsetuntoa vahvistavasta aiheesta.

Mutta joku ”juju” pitäisi matka-aiheeseen löytää. Luin juuri kirjan ”Kengännauhakassalla maailman ympäri”. Eero Sorila. Kirjassa kuvataan yksittäisiä matkoja 1940 luvulta vuoteen 2007. Ei siis yhtäjaksoista maailman ympärikierrosta. Ja otsikko on otettu englanninkielisestä sanonnasta”shoestring budjet”(kengännauha talous).Perustuu siihen , että kengätnauhat ovat halpoja. Sitä käytetään sanontana monipuolisesti, kun halutaan tehdä jotain mahdollisimman vähän rahaa käyttäen ja jopa onneen nojaten. Myös mm. ”shoestring weddings”(häät) ja ”shoestring potatoes”(perunat) ovat käytössä .  Se voi olla myös elämän tapa.

”Europe on a shoestring” on taas Lonely Planetin julkaisema matkaopus. Paksu ja paljon tietoo. Luettavaksi, mutta ei  mukana kannettavaksi. Lisäksi siinä ei ole muistaakseni mitään karttoja esim kaupunkien keskusalueista rautatieasemien läheltä.  

Tampereen pääkirjastossa on  mielettömän paljon sekä Eurooppa- että maakohtaista opaskirjallisuutta matkailusta. Minun pitää malttaa vielä jarruttaa matkan ehkä parasta osuutta, suunnittelua.

Arkitapahtumat kiinnostavat ja hevoskilpailut, torit tms.  Ehkä idea vielä löytyy. Vaatimattomalla keräilylistalla ovat lapsifiguriinit n. 5-13 cm korkeat, hinta 2-5 € ja materiaali lasittamaton ns.biscuit-posliini. Vain yhden olen löytänyt  Englannista  Fleetin luota antiikkikartanosta (3€). Muut kaikki kotimaasta turuilta ja toreilta. Tehty Saksassa, Japanissa, Taiwanissa tai Kiinassa yleensä. Ruoka-aiheiset jääkaappimagneetit myös löytävät ostajan jos kohdalle sattuu (yksi/maa.)

Junamatkoilla visiteeraamatta ovat mm.Espanja, Portugali, läntinen Ranska,Andorra (meneeköhän sinne juna?).Tabletti  pääsee nyt reissuun myös. Kunhan selvitän käyttökulut. Tai voishan sitä käydä aina jossain hotellin aulassa, jossa WI-fi, istumassa hetken surffailemassa (shoestring net).

 

Hyvää pääsiäistä kaikille!

18.4.2014 Marjatta J.

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: matka

Matkablogi

Tiistai 3.12.2013 klo 19:47 - Marjatta J.

Matkablogi 21.-26.11.2013

Sama vuodenaika ja sama paikka, vierailtiin Berliinissä taas. Syynä sukulaissuhteet.

Ilmat tihkusateiset ja toisina päivinä kirkkaat, mutta kylmätuuliset.Berliinistä  löytyy  aina ohjelmaan huvia ja” sivistystäkin”. Nyt ensimmäisen kerran tutustuimme tekniseen museoon. Junaosasto oli siellä mieleenpainuvin. Myös interaktiivisessa DDR-museossa vierailtiin.Sinne oli saatu lisätilaa sitten muutaman vuoden takaisen tilanteen. Erittäin tarkan turvatarkastuksen, etukäteen tehdyn ajanvarauksen ja kulunvalvonnan alueella saimme kokea Valtiopäivätalon isoon lasikuplaan maisemia katsomaan mennessä. Ajan voi varata netistä.Sisäänpääsymaksua ei ole.

Tunnelma oli korkealla jääkiekko-ottelussa Eisbären Berlin –Munchen. Kannustusriimejä, rumpuryhmiä, innokasta ja silti jollainlailla tyylikästä mukanoloa. Tunnelma oli katossa! Ei mitään riekkumista, vaikka juomamukeja varten oli asiakkaille 4:n mukin telineitä. Helppo viedä oluet kavereillekin katsomoon. Peli taidollisesti ja teknisesti ei ollut kovin hyvä.Vitosen taulukolla, tunnelma/ pelitaso 5-2. Kuten pelituloskin.

Yllättäväksi pelireissun teki vielä se, että missään ei ollut jonoja. S-junissa tilaa mennen tullen. Ja vaikka kaikkien sisäänmenijöitten  kassit tarkastettiin, ei jonoja syntynyt. O2-World -areenan katsomossa oli väkeä 13000 henkeä.

 Joulumarkkinat aukesivat juuri ennen paluuta kotiin. Glögi tuoksui ja tunnelma leppoisa.

Menomatkalla matkalaukussa särkyneen puolukkahillopurkin aiheuttamaa kaaosta lukuunottamatta kaikki meni ok.

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: matka

Blogi

Lauantai 9.11.2013 klo 17:28 - Marjatta J.

Viimeinkin löytyi joku, joka on samaa  mieltä Amsterdamin polkupyöräkulttuurista.  Hän löytyi hiljattain Aamulehden lukijan kynästä osastolta. Matkatekstissäni itsekin  kuvasin paikkaa todella ärsyttäväksi ja ahdistavaksi jalankulkijalle.. 

Marjatta J.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: matka

Blogi, matkan yhteenveto

Tiistai 9.7.2013 - Marjatta J.

Interrail, osa 16. Yhteenveto ja suunnittelussa huomioon otettavia asioita seniorireilaajille.

Tästä piti tulla lyhyt luettelo, mutta tästä tulikin ”kansanvalistuseuran julkaisu”!!?

Yleisvaikutelmista. Missä olivat nuoret ja kouluikäiset lapset? ei ainakaan yksin kaupungilla kaupoissa tai illalla mäkkärissä . Ei sattunut kohdalle missään maassa.  Alaikäraja ulkona yksin tai kaksin liikkujilla oli n.18-20 vuotta kaikissa käymissämme paikoissa. Joissain  kahvioissa tai vastaavissa saattoi olla perhe lapsineen. Ja viikonloppuna puistoissa. Ja pieniä lapsia rattaissa tai vaunuissa. Sellainen vaikutelma jäi. Koiramäärä oli varmaan sadasosa Suomen koirista kaupunkialueilla. Ei montaa koiran ulkoiluttajia näkynyt iltaisin. Useimmilla asemilla muutama  kerjäläinen. Pariisissa myös liikeitten ovisyvennyksissä nukkuvia asunnottomia.

Suunnittelu

-ajankohdan päättäminen, ulkopuolella loma- ja ruuhka-aikoja.Toisaalta, jotkut paikat voivat olla kiinni. Mutta tilaa paremmin junissa ja muualla.

-suunnittelu on useimmiten yhtä hauskaa ja kiinnostavaa kuin itse matka.

Harmitti, kun luovuin vanhasta Thomas Cookin kirjasta : ”Europe by rail”. Luulin,että v.2008 painos on jo vanha eikä uutta ollut  ilmestynyt. Ostin vähän kuin sian säkissä ”Eurail in Europe”. Heitin sen roskiin jo Pariisissa pois painamasta. Cookin kirja ehdottomasti parempi. Siinä on kaupunkien keskiosien kartat, joissa myös asemat näkyy. Reittisuunnitelmia ja tietoja muistakin kuin suurimmista kaupungeista. Nyt ottaisin ainoastaa Cookin ja kirjoittelisin muuta tietoa sinne reunoihin ja tekisin vähän lisälehtiä. Vaikka monella kai on käytössä uutta tekniikkaa, on kyllä mielenkiitoista sekin ,että on vähän haastetta ja vaivannäköä.

-bahn.de  Saksan rautateiden aikataulut on hyvä suunnittelun pohja, jos ei halua ihan umpimähkään matkaan

-muita opuksia: Europe in a shoestring, Eastern Europe in a shoestring, Mediterranien in a shoestring , Interrail-kirjoja on suomeksikin. Ja paljon paljon muita

-muista matkavakuutukset ja Eu:ssa se Eurooppalainen sairasvakuutuskortti,jonka saa Kelasta.

Varusteista:

-vaikka kuljetaan etupäässä kaupungissa, varrelliset käytetyt vaelluskengät (mahd.kevyet) ovat turvalliset, koska katujen pinnat on monenlaisia

-reppu pyörillä (ei siis mikään iso rinkka) ja vetokahvalla mainio. Jos vetäminen ei onnistu, voit ottaa selkään esimerkiksi pitkissä portaissa

-vaatteita on mukana useimmiten liikaa. Niitä voi välillä pestä. Muista kerrospukeutumisen mahdollisuus. -sukkahousut, jos kylmyys yllättää, on kevyt varavaate.

-aurinkolasit hyvä turvallisuustekijä. Toimintojasi mahdollisesti seuraava ei näe mihin katsot.

-ylimääräiset sisätaskut vetoketjulla kaikissa vaatteissa helpottavat rahojen ym säilyttämistä. T-paidan päällä voi käyttää ohutta liiviä, jolloin taskutilaa saa siihenkin tulee enemmän

-rypistymättömiä vaatteita ainakin osa, jos menet vaikka johonkin tilaisuuteen tai tapahtumaan vieraaksi

-jossain vaiheessa tekee terää suomalaisen ristikon ratkonta

-shampoot ym pienissä pulloissa

-matkatavarat koneen ruumaan, jos lennät alkumatkan. Sinulla on varmaan pikkusakset tai linkkari yms. Muuten joudut luopumaan niistä turvatarkastuksessa.

-lääkkeistä reseptin kopiot tai mitenkäs se nyt onnistuukaan e-resepteillä.. Netistä ne kyllä löytyyvoi  kanta.fi sivuilta ja kopioida sieltä. En tiedä kelpaako ?? 

Juna- ja paikkalippujen osto

-tarkista aivan heti ennenkuin hievahdat kassalta mihinkään, että lippusi on oikein muuten siitä voi tulla parhaimmillaan  3-4 virkahenkilön kokous, joka päättää voiko vaihtaa.

-jos haluat seuraa ja vaikka keskustella, varaa paikka hyttiosastosta. Jos haluat rauhan, valitse ”open car” penkit parittain jonossa.

-käytä paikallisjunia, jos se aikatauluusi sopii.

-joskus paikallisjunassa auttaa ohje. ”Pehva penkkiin heti, kun astut sisään.” Suomalaisella tavalla pyöriä ympäri ja miettiä ei kerkiä istuinta saamaan, jos paljon junaantulijoita.

-jos matkustat tavallisella junalipulla muista leimata se aseman ”laatikossa ” ennen junaan menoa. --Interrail-passia käyttävä taas laittaa päivämäärän ennen junaan menoa lippuunsa.

- junareittien varrella joissain paikoin  on nykyään paljon niitä meluvalleja, jolloin ihailemasi maisema yhtäkkiä piilotetaan. Maisemat on siis vähän huonontuneet.

-hyvä varmistaa myös päätepisteestäsi edellinen asema niin olet valmiina poistumaan, kun omasi tulee.

Hotellit

-hiljaisina aikoina ei ihan halvimmat majoitukset kuten retkeilymajatyyppiset ole auki.

-valitse hotelli läheltä asemaa, se helpottaa huomattavasti tai jos kaupungissa on useita asemia niinvaihtoehtoisesti se asema mistä seuraavan kohteesi junat lähtevät

-liiku niin, että olet perillä ennen pimeää.Turvallisempaa.

-kirjoita ennen lähtöä muistiin kaikista paikoista muutama ehdokas hotelliksi tms. vaikka sitten varaisitkin netistä matkalla. Muista tyhjentää sivuhistoria, jos käytät yleistä konetta.

-meillä varaukset sujui netin kautta matkan aikana. Kaksi ensimmäistä varattiin jo kotona.

Paikanpäällä

-seuraa uutisia,

-lähetä omaisille välillä vaikka tekstiviesti missä hotellissa olet tms.

-kielitaito, englanti keskitasolla riitti ainakin meillä

-käytä kynää ja paperia apuna, jos kielitaito ei riitä.

-kannattaa olla jossain paikassa välillä useampi päivä

-Mac Donaldsit osoittautuivat sopiviksi joskus, kun muut paikat ei olleet vielä auki tai menneet jo kiinni.

- ”vakavin kieliongelma” oli Marseillessa. Junalipun myyjä kysyi aadz?, aadz?, your aadz? puhutko englantia? Väitin puhuvani ja ajattelin, että mitä hitsiä. Minä en kyllä nyt tiedä kuin Archie Bunkerin  (tv:stä olisko 70-luvulla ).Lopulta hän näytti tietokoneruudusta sanan age (eidz). Osasin kertoa ikäni ja sain seniorialennuksen.

Ongelmat

-selvitäksesi erilaisista viivytyksistä matkalla pitäkää aina riittävästi vettä  ja vaikka pari suklaapatukkaa tms,. mukana.

Ylimääräistä

-meillä oli liikaa muutama lyhyt hihainen t-paita ja uimapuku (kylmät ilmat ja huono sää juuri rantapaikoissa)

-käyttämättä jäi ongelmatilannetta varten mukana olleet alumiinifoliolakanat pak.n.10x12 cm.Jos vaikka olisimme olleet pakotetut yöpymään asemalla ulkona viileässä yössä. Kelpaa taas avaamattomana uuteen reissuun.

-minulla oli virkkauskäsityö, ei se ihan käyttämättä jäänyt ja ottaisin seuraavallekin matkalle.

Koputan puuta, ei ainakaan nyt sattunut mitään vakavaa. Vain hauskoja kommelluksia!

Tämä ei ole mikään kaiken kattava ohjeistus. Lisää neuvoja turvallisuudesta ym.vaikka Interrail-opaskirjasta tai muista matkaoppaista.

  Muuta

Uudessa Viva-lehdessä  7/ 2013 oli juuri kirjoitus:”Nettivaraaminen on huolellisen hommaa.”

Luettavaksi sattui tällä viikolla (viikko 27) myös Antti Tuurin: Bosporin juna .Siinä mentiin junalla vähän vaikeammalla tasolla. Suosittelen.

Marjatta J.

Kuva 1Tuoksupusseja vaatekaapppiin,vessaan tms. Tarvikkeet matkatuliaisina toreilta..Pitsi Amsterdamista, kangas  Marseillesta ja kuivatut laventelit turkkilaiselta torilta Berliinistä. 

 Kuva 2.Amsterdamista ostamani mallin mukainen Shamballa-rannekoru valmiina.Ihan itse tehty.

kesa_2013kasityot_008.jpgkesa_2013kasityot_003.jpg

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: matka

Blogi, matka 15

Tiistai 2.7.2013 - Marjatta J.

Interrail osa 15 Berliini

 

Maisemat välillä Praha- Berliini ovat osin vähän ankeat etelä-Saksan vuoristoalueita lukuunottamatta.Siellä taas oli varsinkin loppumatkasta jotain tautisia puita eli mustia ns.tuulenpesiä runsaasti lehdettömissä puissa. Paikkalippu oli hyttiosastossa,ja juna oli loppumatkasta aivan  täynnä. Ensimmäinen juna, joka oli sitä Pariisin metrotapausta lukuunottamatta, varmasti kustannustehokas.Yksi nainen oli juuri pahimmlillaan flunssassa, posket punaisen ja tuskaisen oloisena. Ei voi mitään—tuurilla mennään. Ei hengittämättäkään voi olla.

Saavuttiin Berliinin keskusrautatieasemalle.Kysyisen aseman rakennusprojektista oli hiljattain televisiossa dokumentti. Monikerroksinen, selkeä, hyvät opasteet. Lipunosto automaatista onnistui. Pääsimme helposti siirtymään S-junan kuljetettavaksi kohti Charlottenburgia.Tytär luvannut oli majoittaa siellä muutamaksi päiväksi.Tyttären asunto on ikivanhassa vuosisadan alussa rakennetussa talossa 5 kerroksessa. Ei hissiä. Varasimme osaksi aikaa hotellin. Aikaisemmista reissuista tuttu Leonardo da Vinci Berlin ,Wilmersdorferstrassen, kivan kauppakadun lähellä. Ja yhteys muualle kaupunkiin hyvä bussilla ja metrolla. Busseissakin on ainakin vielä voinut maksaa kuskille kolikoilla - ei tarvii metsästää lippumyymälää.

Tytär ja mieheni olivat sitä mieltä,että mun alkaa olla aika ostaa uusi takki. Mun mielestä vanha on ihan hyvä, paitsi vetoketju aukeaa aina kun kumarrut tai kyykistyt.Löydettiin tyttären opastuksella takki ”senaattorille”.

Yllätyksenä Berliinissä oli järjestetty käynti suolahuoneessa Potsdamissa. Siellä istuttiin ”rantatuolissa n.30 min hiljaisen musiikin soidessa. Huone oli lattiasta kattoon vuorattu luolaksi suolalla. Valaistus kynttilöillä. Hoitomuoto on hyvä kuulemma mm.astmatyyppisiin sairauksiin ja kaikkeen muuhinkin. Meidän poistuessa oli sisään tulossa pari äiti lapsiensa kanssa. Jotain taikaa sillä on kuulemma korvatulehdusten ehkäisyyn. Mulle teki kyllä tiukkaa istua paikallani niin kauan hievahtamatta etten häiritsisi muitten rentoutumista

Toinen kohokohta oli turkkilaiset markkinat. Turkenmarkt Kreutzbergissä. Kolmen metrovaihdon päässä majapaikastamme. Avoinna perjantaisin klo 12-18.30. Eksoottisia elintarvikkeita, hedelmiä, mausteita, kankaita, nappeja ja nippeleitä ym.Värikkäät markkinat. Mm.mausteiden hinnat oli todella alhaiset. Kiinnostavia itämaistyyppisiä kankaita ja nauhoja vaikka esiintymisasuihin. Tutusta kaupungista jäi valokuvat melkein nollaan.img_1673.jpg

 

Palaamme Suomeen.Tyytyväisenä matkan onnistumisesta. Joltain osin olisi voitu valmistautua ja tutkia ennalta vielä paremmin, mutta vaalit ja vaalityö haittasivat. Ehkä hieman liian pitkä reissu kerralla.Mutta selvisimme sen Interrail-passilla, jossa oli 10 matkapäivää 22 päivän sisällä. Nyt Berliinin osaltahan sen ei enää tarvinnut olla voimassa, koska jatkanne kotiin lentäen.

Ai niin, ne auton avaimet löytyi. Sieltä Milanon hotellin pehmeästä nojatuolista.Tytär sopi DHL:n kuljetusliikkeen kanssa  kuljetuksen(80€) hänen luoksen Berliiniin. Saimme ne tuliaisina jouluna. Ja hyvät naapurit E ja A olivat vastassa meitä eikä kaapeleita tarvittu.

Piste ja loppu.

Kunhan vielä saan aikaiseksi. Kirjoitan yhteenvedon sellaisista asioista, mitä  tällaisen tavallisen seniorireilaajan kannattaa ottaa huomioon.

Marjatta J

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: matka

Blogi, matka 14

Maanantai 1.7.2013 - Marjatta J

Interrail, osa 14 Praha

Saavuttiin ilta-aikaan perille vaikka vähän on sitä vältelty.Vaikeampi löytää kohteeseen ja kaupat kiinni. Rautatieasemalla oli kuitenkin rahanvaihtopaikat auki ympärivuorokauden, joten valuuttaa saatiin ja kun lehtimyymäläkin oli auki jäi meille karttaostoksen jälkeen kolikoita vessaa varten.Siis kaikki hoidossa. Sitten kohti hotellia. Mutta Praha yllätti taas kuten v.2006, kun reilasin edellisen kerran. Kartoissa, kun ei huomaan erottaa katujen tasoja. Silloin  olin toisella asemalla ja matkaa piti olla kilometri majoituspaikkaan. Ison tien ylittäminen vei varmaan tunnin, kun joka suuntaan yritettäessä ei meinannut löytyä mahdollisuutta ylittää tai alittaa katu. Paikallisilta kysyessä ei neuvoa löytynyt. Kukaan ei varmaan liikkunut jalkaisin siellä. Sama ongelma nyt asemalta lähtiessa. Meni tosi kauan ennenkuin hoksattiin miten kadun ali pääsee ja sama ongelma edessä vielä jonkun matkan päässä. Alittavien käytävien aukot oli jossain pusikossa ja pelottavat hissit vei käytävään. Pimeässä erämaassa on varsin turvallista, ei sinne rosvot uskalla ja viitsi. Mutta toista on näissä isoissa kaupungeissa, joku hälytin pitäis olla. Vaikka kuka sinne melko autioihin käytäviin kerkiäis.

Hotellissa ystävällinen vastaanotto, saatiin kartta, mainoksia, avain ja koodi tietokoneelle.Harvoin on saatu tarjoushinnalla niin hyvää sviittiä. Valokuvia piti heti ottaa joka nurkasta, kaksi kerrosta ja kattoikkunat sekä terassi, hella ja tiskipöytä, kaksi vessaa.Yön tullen hinta tarkentui. Huoneissa oli niin kylmä yöllä. että ei riittänyt huvi+pipo ja kaikki mahdollinen vaatetus peittojen alla.Lopulta aamuyöstä pelästytin mieheni, tein katoamistempun. Löysin vedottoman nukkumiskelpoisen paikan eteisen kokolattiamatolta. Pipo päässä ja tyynyt ja peitot mukana.Tämmöisen vanhemman ihmisen pää ei ilmeisesti kestä vetoa kovin hyvin. Niinhän ne nukkui vanhukset ennen vanhaan joku yömyssy päässä. Kai minulle tuli joku aivojen kylmettyninen.

 img_1640.jpg

Aamulla huoneen vaihtoa kyselemään. Ei muuten olla ikinä jouduttu sellaiseen tilanteeseen. Ollaan vähääntyytyväisiä. Väittivät, että patterit lämpiää vain hitaasti, jos ootte ne laittaneet päälle. Jos olis ollut ilmausventtiili asia olis hoidettu, mutta eipä huomattu ottaa mukaan. Selitimme, että patterit on lämpimät vain toisesta alakulmasta hieman. Saimme uuden huoneen, edelleen aika hyvän kahden huoneen sviitin. Normaali lämpö.

Alakerran internet ei toiminut. Nuorimies vastaanotossa kysyi osaanko käyttää internettiä .”Oh my boy, I have used different kind computers before your father was born.”  Ei auttanut vaikka tein konttausesityksen pöydän alle ja tarkastin kaikki piuhat. Ei siis osannut auttaa. Seuraavana päivänä selvitettiin asiaa naisvirkailijalle, joka kertoi, että tietokone ei ole toiminut vähään aikaan ja ohjasi meidät sisarhotellille vähän matkan päähän. Kolmantena päivänä se jo toimi.

Jälkeenpäin luin asiakaspalautteista, että siellä oli tapahtunut aikaisemmin varkauksia. Hyvällä mielikuvituksella arvelin nähneenikin varkaan. Meidän ovikello huoneessa soi ja meni hetki ennenkuin pääsin ovelle. Mutta silloin jo turvamies oli työntämäsä omaa korttiaan lukkoon. Hämmentyneenä hän sanoi, että hänen pitikin mennä tuonne käytävän toiseen päähän, että anteeksi vaan.

Lyhyesti. Käytiin mm.Kaarlen sillalla ja toljottamassa sitä astrologista kelloa ”varkaitten torilla”. Nimitykseni siitä, että oppaissa varoitettaan taskuvarkaista kyseisellä alueella. Syötiin mausteiset makkarat keskuskadulla. Luppoaikana yrittelin punoa niitä rannerenkaita, johon mallit ostin Amsterdamissa.img_1655.jpg

Kaupungilla oli ainakin kolmena päivänä joku manifesti. Puheita ,lauluja, kulkueita ja punaisia kynttilöitä patsaan juurella. Poliisi, palokunta ja ambulanssit olivat jo valmiiksi sijoittuneet keskeisille paikoille. Turvallista. Ei saatu selityksistä selvää. Kotona tarkistin, että kyseessä oli Vapaustaistelujen ja Demokratian vuosipäivä.img_1666.jpg

Täältäkään ei löydetty sitä värivaihtavaa Cars-sarjan pikkuautoa.Monacon kokemuksista tyytyväisinä poikettiin kahdessa casinossa(siis pelikoneella ei vihreällä veralla pelaamassa). Tavallisessa ja venäläisessä. Plusmiinus. Arvaatte, se venäläinen oli hieman jännittävä. Passin kopioinnin lisäksi siellä metallipaljastimella tutkittiin koko kroppa. Jäsenkorttikin saatiin.(kuva) Hoh-hoijaa. Elämä on mielenkiintoista.casino_002.jpg

Syötiin halpaa ja rasvaista vähän syrjemmällä. Äkkiä kului  kolme päivää Prahassa. Käveltiin kyllä riittävästi taas.  

Paikkalipun osto Berliiniin. Tilannekomiikkaa, joka jäi  mieleen hauskaksi matkamuistoksi. Hinnaksi lipulle ilmoitettiin yli 150 tai jotain. Minulla ei ollut  pienessä kukkarossa kuin 100 euroo ja tarvi taas pyytää mieheltä lisää. Sitten mies ja virkailja melkein yhdestä suusta sanoivat, että korunaa. Helpotus ja huokaus.

Päivällä  Berliinin junaan ja matka-aika n.5 tuntia.

 

 

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: matka

Blogi, matka 13

Keskiviikko 26.6.2013 - Marjatta J.

Interrail osa 13 kohti Innsbruckia ja Salzburgia

 Nyt alkaa  kirjoittamisessa olla ongelmia. En tarkkaan muista mitä edellisessä jaksossa kerroin.Nyt matkataan Veronan kautta Innsbruckiin. Hienoja maisemia,  alpit alkavat näkyä.Puhelimet ei enää toimi kunnolla. Tekstiviestit onnistuu. Näitä tavallisia muutaman vuoden vanhoja Nokioita ei kohta enää kehtaa vetää esiin. Muilla näyttää olevan  uusia älypuhelimia.

Jossain tässä välillä tuli junaan mies, jolla oli erittäin suuri matkalaukku. Ja matkakumppanini sanoi, että ”oho ,sinnehän mahtuis vaikka ruumis.” Vastapäätä istuva mies alkoi nauraa. Kysyin, että osaako hän suomea. Ei osannut, mutta arvasi kuitenkin, että asia liittyi julmetun suureen matkalaukkuun.

Ollaan Innsbruckissa. Miten se tuntuu ilmassa ja yleisessä olossa, hienosti sanottuna atmosfäärissä, että ollaan jotenkin lähempänä kotia. Kaunis alppien ympäröimä kaupunki. Luonteeltaan tietysti aika paljon turismin palvelija. Kauniita isoja vanhoja kivitaloja.  Asemalla ostin seuraavat paikkaliput ja työntekijöitten ryhti ja olemus oli jo sellainen, että täällä tehdään töitä ja jonoa ei synny ainakaan tähän vuoden aikaan. Reissun kallein majoitus 105€, mutta myös laadultaan erittäin hyvä. Joulumarkkinoita pystytetään. On 14.11.2012. ”Kotoinen” wieninleike röstiperunoilla ja hyvällä salaatilla. Sattui taas suosittu paikka. Väkeä tuli sisään kaiken aikaa. Ostin Tchibosta halvat varsilenkkarit hajonneiden kenkien tilalle.  Asemalla oli keskuslukittava tavaralokerikko. Ei kirkastunut meille. Jäi mietintään.img_1618.jpg

 img_1619.jpg

 img_1623.jpg

img_1627.jpg

Salzburg on seuraava etappi. Katu-ja siltatöiden ruhjoma ja meluisa juuri niitten vuoksi. Tutustuminen jäi vähäiseksi.Kylmä ilma. Vanhahtava, pieni ,siisti, häiriötön majapaikka. Tämän paikan tunnelman latisti yksi juttu. Aviomies sanoi hotellilla yht äkkiä, että tästä tuli kallis reissu.Kaikenlaista siinä risteili mielessä. Kun pari kertaa kysyy, niin saa vastauksen. Autonavaimet on kadonneet. Siis automme, joka odottaan Vantaan pysäköintitalossa kotiinpaluutamme.

Minut julistetaan osasyylliseksi kokeneempana ulkomaanmatkaajana. Olen sanonut, että kannattaa pitää kaikki arvotavarat hallitusti  koko ajan mukana. Siis passit, junaliput, rahat, luottokortit, autonavaimet. Ei voi jättää hotelliin, jos vaikka koko reppu katoaa.Auton avaimet oli isännän farkkujen taskussa. Mietittiin mihin ne olisivat pudonneet. Joko sellaiseen paikkaan ettei pystytä arvaamaan tai jompaankumpaan edellisistä hotelleista Milano tai Innsbruck.

Laitoin ebookersille viestiä, että voisivatko kysyä, kun heillä on yhteystiedot ja varaustietomme.Asia ei selvinne ihan heti. Toisaalta oletimme, että avaimet katosivat ikiajoiksi.Soitettiin naapurille, että kävisivätkö meillä katsomassa löytyykö vara-avain. Löytyi ja samassa kipossa pari kolme muutakin auton avainta (jotain vanhoja).Sovittiin,että joko lähettävät tyttärelle Saksaan tai tulisiko naapuri meitä vastaan Vantaalle. Kulut korvataan. Seuraavia reissuja varten tästä tuli paljon  oppia. Ja helpompia ratkaisumalleja. Sovittiin varmemmaksi tavaksi, että naapurit tulevat meitä vastaan.

Railjetillä jatkoimme matkaa kohti Prahaa. Vaihto Linzissä. Ratkaistiin keskuslukittavan matkalaukkisäilön arvoitus, samanlainen kuin Innsbruckissa. Tutkimme ja olisimme osanneet, mutta nyt ei ollut tarvetta. Tästä jatkamme paikallisjunalla. Tilaa on.

Ja jos alkaa olla vähemmän tilaa, täällä maailmalla pelaa sama systeemi kuin Oriveden bussissa. Kannattaa laittaa kassi viereiselle penkille. Lukea niin ettei kuule tai näe mitään tai olla nukkuvinaan. Jos nostat katseen sinulta kysytään, onko tämä paikka vapaa?Meluvallit peittivät muistaakseni tälläkin välillä osan maisemista.Kuva:Lämmömsäätö paikallisjunassa.Alemmassa kuvassa murmelien tai myyrien reikien metsästystä-ei vauhdissa ihan onnistu.img_1628.jpg

img_1630.jpg

 Lähestytään Prahaa .Vähän heikkoon jääneen suunnittelun vuoksi meillä ei ole paikallista valuuttaa, ei karttaa ja vessaankin täytyis päästä.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: matka

Blogi, matka 12

Keskiviikko 19.6.2013 - Marjatta

Interrail osa 12 , edelleen Milano 

Seuraavan päivänä olikin työ saada paikkalippujen myyjä vaihtamaa ne Veronaan menevän junaa, mutta eri aikaan kuin aikaisempi lippu.  Myyjä ei voinut millään ymmärtää, että haluan paikkalipun toiseen junaan, koska vaihdan Veronassa ja aikataulu ei sovi edellisten kanssa. Kohti Innsbruckia. ” Voi kiivetä vaikka vuorelle, jos vesi uhkaa”. Onnistui se kuitenkin.

Tallustellaan  aamukahville. Mies ihmettelee mun vaelluskenkien korko-osaa, sieltä muka roikkuu jotain. Kappas vaan,mun toistakymmentä vuotta vanhat arvokkaat, saksalaiset kai, vaelluskengät on yht`äkkiä ihan finaalissa. Korkoaine ulointa päällystää lukuunottamatta on murenemassa kokonaan. Kengät valokuvattiin jäähyväisiksi ja jätettiin huomioita herättämättä Via Carlo Tenka-kadun roskiksiin, toinen toiseen ja toinen toiseen vähän matkan päähän. 

img_1604.jpg

Ilmaista teatteria postitoimistossa, Kaksi käyntiä, toinen 5 postimerkin hinnalla ja toinen pienen paketin hinnalla. Paketti sisälsi sen kummipojan kaulaliinan. Jonotusnumerot ei päde, jos kieli ei iltalia. Ja maahanmuuttajilla on ihan oma luukku asiointia varten .En pääse selville mitä he sieltä hakevat, mutta heitä palvelaan heti ilman numeroa. Jos olis kyseessä Skandinavia, koko homma hoituis kahdella ja näyttäisi työltä. Mutta tässä toimistossa on 6 -7 työntekijää ja joku ihan istuu vaan ja odottaa. En tiedä mitä, ehkä työajanalkua. Vanha herra menee yhdelle luukulle odoteltuaan jonkin aikaa. Messuaa jotain ja huitoo käsillään. Takarivistä nousee seisomaan isöäiti ja antaa kommenttia vielä äänekkäämmin.

Itse olen taas väärässä paikassa, menen toiseen numerojonoon. Mutta yksi nuori nainen antaa minulle jonolippunsa, on varmuudeksi ottanut useamman kappaleen. Yhdellä luukulla asiakas etsii kansiostaan (papereissa muovitaskut) tarvittavia dokumenttejä, purkaa, esittää ne ja pakkaa takaisin ja kohta sama homma uudestaan ja osin vielä kerran. Yksi henkilö rupesi pakkamaan pakettiaan siinä palvelutiskillä. Toista tuntia siellä meni. Toisaalta olis siitä nauttinut vielä  kauemminkin.

Arvelin, että mitähän ongelmia mulle tulee, kun pääsen tiskille. Selviänkö sanaa vaihtamatta, kaikki valmiina ok.  En selvinnyt, kysyttiin lähettäjän nimeä. Osoitin sormella kuoren kulmaan. Asiontitapa postissa ja aseman luukulla näkyy olevan ns.neuvotteleva. Mitenkäs ja minä päivänä sinne Genovaan nyt kannattais mennä? Meniskö tuolta tai tuolta ja mihin aikaan? Outoa kun on tottunut siihen, että tietää mtä on ostamassa.

On syöty cannelonit, lasagnet ym täällä. Ja risottoa kaksi kertaa, ihanaa. Tarkoitus oli ollut nauttia ne Venetsiassa tietyssä paikassa, tv:ssä nähty. Mutta saappaita ei siis ostettu ja lähdetään kohti Inns-bruckia.

Varsinaiset maailmankuulut nähtävyydet jäi jotenkin katsoamatta ja muotikadulle ei oikein ollut asiaakaan. Meidän hotellin lähellä oli kiva ”säläkauppa”. Ostin muutaman rasian a`0.50€ vanhanaikaista kenkärasvaa, muistatteko metallirasian, jossa on sellainen pieni vipu kyljessä.Kun sitä vääntää, rasia aukeaa. Harmittelin hetken päästä, kun en ostanut useampia. Sitten kohta peruuutin ajatuksen, kun joku voimakas haju pöllähti repusta. Edelleen uutisia Toscanan tulvista. Koirankakkoja! Kieltotaulu aiheellinen. Kohti Innsbruckia!

img_1593.jpg

 img_1602.jpg

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: matka

Blogi, matka 11

Keskiviikko 12.6.2013 - Marjatta J.

Interrail osa 11, kohti Milanoa

Aamutuimaan hämärän rajamailla astuimme paikallisjunaan kohti Ventimigliaa, joka on jo Italian puolella.Jos olisimme  etukäteen ajatelleet vaihtavamme junaa tässä, olisi ehkä kannattanut myös majoittautua ainakin päiväksi. Asemalla vanha kivasti läpisevä junaliikenteen näyttötaulu. Muistattehan sellaiset sälekaihtimen tapaiset mustat suikaleet, jotka läpättivät aikataulujen mukaan.

Matka jatkuu pikajunalla, jossa paikkaliput sattuivat taas hyttiosastoon. Samassa hytissä koira ja koiran äiti. Niin hän itse puheli. Ja kaksi nuorta naista, ehkä menossa vaateostoksille Milanoon. Heillä oli isot matkalaukut, jotka eivät kokonsa vuoksi mahtuneet hytin hyllyille eikä lattialla. He jättivät ne käytävälle, jossa niitä siirteli pois- ja sisäänpyrkivät muut matkustajat kera silmäyksin. Niitä siirteli myös junan jarrutus ja maaston muodot.Toinen naisista pyysi lopulta lainaksi koiran äidilta hihnaa, jolla laukku kiinnitettiin oven kahvaan.

Aikataulu Milanoon saavuttaessa oli kiireinen, piti ehtiä mahdollisimman pian majoittumisen jälkeen metroon ja San Siron raviradalle. Ostettiin pikapikaa asemalta metrokartta. Metrolla radan lähimmälle asemalle ja ulos. Normaali 1-2 km kävely taas radalle.

Hyvin vähän väkeä. Ei ihme, että nyt huhtikuulla v.2013 kaikestaan kolme ravirataa on päätetty sulkea toistaseksi Italiassa ja San Siro oli niistä yksi. Ohjelmia oli myynnissä. Mitään kynällä täytettäviä pelikuponkeja ei ollut. Italiaa osaamattomina kirjoitettiin ohjelmalehtisen reunaan numerot ja näytettiin kassarouvalle. Pelityypit kyllä sai selville näyttötauluista.

img_1589.jpg

En nyt halua kehua, mutta hevosasioita tarkemmin hallitsemattomana sijoitin 24 € peliin, jossa etsittiin kolmea parasta neljän joukosta. Niinhän siinä kävi (laukka tai montelähtö?), että kymmenestä hevosesta viisi tuli maaliin ja niistäkin yksi ilman ratsastajaa. Sain 760 €. Matkakassa alkaa olla plussan puolella suunnitelmiin nähden.

Viereiseltä jalkapallostadionilta kuului aina välillä kova kohahdus. Menossa oli Milan AC:n koti-ottelu. Poistuimme alueelta samaan aikaan kuin koko jalkapalloyleisö. Ostin kummipojalle ko.seuran kaulaliinan pieneltä torialueelta stadionin sisäänkäynnin edestä.

Metrossa olivat ”sillit suolassa”. Mutta hyvin rauhallista ja turvallisen tuntuista silti. Sisään halukkaita ei asemilla ollut, jäivät odottamaan seuraavia junia. Ja koko reissun ainoat suomenkieliset sanat, Berliiniä lukuunottamatta, kuulun siinä metrossa. Nuori mies ilmoitti kaverilleen, että ”mää jään tässä pois”.

Hotelli, jossa Milanon kolme päivää vietimme, oli vähän jäänyt päivittämättä. Mutta hyvää vaihtelua kaikki ja tällaisen tarkkailijan kannalta kiintoisaa. Edelleen hauskempaa kuin ne museot. Vastaanoton pitkänhuiskeat herrat  puvuissaan, ylväät kuin vanhoina loiston aikoina ja me alamaiset. Vastaanottotiskikin lähti puolisen metriä lattiatasoa korkeammalta. Saimme avaimen ja viittauksen hissin suuntaan. Aulan nurkassa oli tallella vanhoissa amerikkalaisissa filmeissä joskus vilahtanut matkalaukkujen kuljetusteline, jossa ylimpänä on kullanvärinen kaari. Varmaan vaatepuissa olevia asusteita varten. Televisiosta ei löytynyt kanavia. Kävin kysymässä. Alkaa 101 :stä ,empäs keksinyt eikä ohjetta ollut. Ilmastointi humisee äänekkäästi. Pehmeät nojatuolit ja epäilin niiden reunakoloihin hukkuvan vaikka mitä. Pitää olla tarkkana.

Aamukahvilla lähitienoon cafe:ssa. Tarkkaile ja toimi. Systeemi meni niin , että ota tiskistä croissantti servettin , haukkaa, tilaa kahvi, etsi pöytä tai seiso sivummalla ja kahvittele.Poistuessasi kerro kassalle mitä söit ja joit ja maksa lasku. Kiva paikka, käytiin uudestaankin. Käynti uutisilla ja juna-aikatauluilla internet- kahvilassa ja ostamassa paikkalippu Venetsiaan.

La Spetsia erittäin suositun Cinque Terren alueella olisi ollut toinen vaihtoehto. Mutta televisio huutaa koko ajan ” Sottaqua ,Paura ed evaczioni” tms. Asemalla oli kyllä junia lähdössä sinnekin. Ei me. Kysyimme Milanon aseman turisti-infosta mitä he tietävät nyt eripuolilla olevista tulvista. Mihin voi mennä ja mihin ei kannata.? Eivät tienneet  mitään. He kertovat vain Milanon asioista.

 Sivu jatkuu ...Lue lisää viitteessä tekstin alla.

 

Lue lisää »

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: matka

Blogi, matka 10

Lauantai 1.6.2013 klo 23:16 - Marjatta J.

Interrail osa 10  Nizza ja Monaco

Nice Ville asemalta kävelimme kohti hotellia. Löytyi, vaikka ilmansuunnista ei ihan varmaa ollut. Hotellilla oli niinsanotusti lappu luukulla. Suljettu lämmitysjärjestelmän ongelman vuoksi. Mutta ohjattiin saman kadun varrella olevaan  toiseen hotellin ja ilmoitus, että hinta on sama. Pelottava hissi. Niitä on reissussa ollut jo muitakin. Edullinen ja vanhahtava paikka. Tarkoitus oli majoittautua ja menneä illaksi Monacoon. Paikallisjuna oli jo hyvin palvelleen näköinen. Matkan kesto noin 20-30 min. Ei ruuhkaa, siis oletettua hiljaisempaa. Tai kukapa sinne nyt junalla paitsi joku korttinsa menettänyt Ferrarin omistaja? Ei kuulutuksia, ei diginauhaa.. Ainoa varsinainen kohteemme oli Monte Carlon Casino, monet siellä käyneet sanoivat etteivät päässet sisään. Milloin puuttui passi milloin pukeutuminen ei ollut riittävää. Asemalle Monacossa jäi muutama muukin ,mutta yhtään virkailijaa ei käytävillä ja tunneleissa näkynyt. Tunnelit oli päällystetty erilaisilla kaakeleilla. Seuraamme opasteita. Käytävät jatkuu ja jatkuu kokoajan mennään myös alaspäin.

Vaikea arvioida ulkoilmaan putkahtamisen kohta, mutta jossain noin 500 metrin tienoolla asemalta. Tulimme pieneen pensailla kohennettuun kulmaukseen. Vähän alempana oikealla satamassa näkyy kaikilla neonväreillä hohtava,vilkkuva ja hälisevä tivolialue.Ja upea vesiliukumäki. On siis pimeää ja muistin jonkun neuvoneen, että Monte Carlossa pitäisikin vierailla juuri pimeällä. Kaikki pääsee loistoonsa vielä paremmin.

 

img_1571.jpg

img_1572.jpg

Ohitamme luxusveneitä ja jatkamme katua ns.sikaaniin päin. Ei käsitystä missä seuraavat opasteet löytyy. Puolimatkassa sikaania näemme  pariskunnan häviävän  ”seinästä” sisään. Kun tulemme kohdalle, siinä onkin ovi ja muistaakseni kohtalaisen vaatimattomasti kirjoitettu ”casinolle."

img_1573.jpg

Lähdemme taas käytäväkävelylle ja matkalla on hissi. Vähän orvolta tuntui, jos vaikka sähköt katkee tai rosvot ryöstää. Sisätilakuljeskelu loppui sitten Casinon pihaan. Vähän katsahdettuamme löysimme hienojen autojen parkkipaikat ja upeana loistavat casinon ikkunat ja ovet uljaine ovimikkoineen.Olimme ihan tavallisissa siisteissä reissuvaatteissa.Vaelluskengät olin vaihtanut vähän kevyempiin kävelykenkiin. Koska Casinossa ei saa kuvat eikä käyttää puhelinta, otimme kuvat heti portailla. Ei julkaisukelpoisia. Kuvia hallitsivat takkiemme heijastusnauhat.

Kysyin onko mahdollista pelata ”slotmachines” eli pelikoneilla, joka samalla tarkoittaa karvalakkipuolta. Tietysti, tervetuloa!  Onko sisäänpääsymaksua? Ei ole. Tarvitsetteko passimme? Ei tarvitse. Takit narikkaan ja sisään. Olihan siellä upeaa, kattolamput,seinät, korkeat oviaukot ja työntekijöiden asut ja kauempana toisissa tiloissa hohtavat kristallikruunut. Kokeiltiin pelejä. Viivyttiin siellä kai kaksi tuntia. Isännän sijoituksista en ole varma, mutta kassalle ei ollut asiaa. Pelasin ”Book Fra”:ta ja sijoitin kaikestaan 80 euroo. Kassalta nostin poistuessa 860 euroo.

Mulla on sellainen usko, että uusille pelaajille jotenkin koneilla ohjaillaan voittoja, jotta pelaisivat paljon ja tulisivat uudestaan. Ei ollut aikomusta mennä uudestaan. Asemalle palattiin samoja jälkiä ,loppupäässä vähän viuteroon. Reitti vei suoraan laiturille, joten emme oikeastaan nähneet asemahallia ollenkaan tai oliko sitä olemassakaan.

Palattiin samalla vähän rähjäisellä junalla Nizzaan .Käytiin pitsalla,laskettiin rahat ja sitten nukkumaan.

 Epäonnistunut aamiaistarjoilu ehkä tilanne yllätti paikan. Sain viimeisen croissantin enkä paljon muuta. Mies ei puuttuvasta aamupalasta kovin huokaillut. Tehtiin Milanon hotellivaraus  asiakkaiden käyttöön tarkoitetulla tietokoneella.

Kävelykierros Nizzan aluellaa latistui sadepäivän vuoksi. Mies tuijottaa kadun siivouskonetta.

img_1580.jpg

Minä katson Rolex- liikkeen ikkunaa, jossa on vain hinnat nähtävillä. Ei kunnolla meren rantaan taaskaan. Olis hieno rantakävelypaikka. Mutta palmut huojuu, sataa vettä. Hotellilta otettiin mukaan vähän kehno sadevarustus( yksi kk.takki).

img_1579.jpg

img_1581.jpg

img_1582.jpg

Pääkadulla ei autoliikennettä, vain ratikat. Postilla sähköautoja. Käytiin syömässä Fluncher-ketjun paikassa. Siellä vähän samanlainen systeemi kuin Amsterdamin Biblioteekissä. Eli isosta valikoimasta tarjottimet täyteen valiten pihveistä kalaan. Kuumat ruuat valmistetaan siinä odottaessa. Kassan jälkeen riisit, perunat, vihannekset ja mausteet oli vapaasti otettavissa, kuuluvat hintaan. Kassalta sai myös ”ilmaisen”rahakkeen, jolla sai automaatista kahvia.

Uutisissa ”Marseillen metro täynnä vettä”. Juuri sieltä tultiin. Huomenna kohti Ventimigliaa ja Milanoa.

 

img_1585.jpg

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: matka

Blogi, matka 9

Tiistai 21.5.2013 - Marjatta J.

Marseille vielä vähän aikaa.

Pitää korjata taas edellistä tekstiä. Hotellin liesi oli kai induktioliesi, mulla ei nyt leikkaa onko se sama kuin keraaminen. Ehkä ei. Meillä kun on ihan tavallinen sähköhella.

Television kanavat näyttävät vain ranskankielisiä ohjelmia. Postitoimistossa käynti postimerkkien ostossa valaisi opastekylttien toimintaa niin , että vaikka olit mielestäsi oikeassa jonossa niin suun avaamisen jälkeen Sinut opastettiin toiseen jonoon. ”Five stamps to Europe”, sopiva määrä sormia ylhäällä on liian ongelmallinen asia. Olis toisaalta luullut kielestä päätellen ettei tässä eläkettä oltu nostamassa.

Mutta postimerkit saatiin ja valtaosa tervehdyskortteja lähetettiin Marseillesta, vaikka niitä oli osteltu pitkin matkaa.

img_1546.jpg

Kaupungilla näkyy tänään jotain vihreitä kaulahuiveja omistavia saksalaisia. Aukeneehan sekin asia, kun hotellin ikkunasta näkyy busseja poliisisaattueessa. Illalla on jalkapallo-ottelu Munchen-Marseille. Iltakävelyllä jäimme pikkukahvilaan katsomaan peliä. Taisi olla turkkilainen—ei kovasti alkoholia pöydissä ja rauhallista. Ei myöskään naisia.Yritin olla tapettina seinällä. Pöydällä näin domino-pelin palikat, mutta uskallus ei riittänyt haastamaan harmaapääherroja peliin. Olen nimittäin saanut hyvän opin siihen isältäni, joka monasti kertoi kiertäneensä kolme kertaa maapallon ympäri rahtitilaivoissa kokin ja konemestarin hommissa. Sulassa  sovussa kuitenkin hurrattiin Marseillen maaleille.

img_1570.jpg

 

Matka jatkuu kohti Nizzaa eli Nice Villen asemaa. Paikallisjuna ja lepuutetaan interrail-passia, jotta junamatkojen lukumäärä riittää Berliiniin asti. Maksettiin siis ihan rahalla. Passimme sisälsi 10 matkapäivää 22 päivän aikana.Samaan loossiin kanssamme tuli isä kahden koulu/teini-ikäisen lapsen kanssa. Vaikka italia ei olehallinnassa, saattoin keskustelusta ymmärtää, että keskenään arvelivat mistä maasta olemme.Eikä ollut ensimmäinen kerta, kun arvuutus päättyy russia, venäjään.  Eri seurueissa matkustaneena usein on käynyt niin. En tiedä onko ulkonäkö, vaatetus vai kielen outous ratkaiseva.

Juna oli perillä tunnin myöhässä ,vähän väliä odoteltiin muita junia. Tunneleita, rantaakin näkyi välillä.

Jatkuu Nizzassa.

 

 

 

 

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: matka

Blogi,matka 8

Torstai 9.5.2013 - Marjatta J.

Interrail osa 8 eteläänpäin

Lähdössä Pariisista etelä-Ranskaan. Juu, sattui sellainen 6-hengen hytti taas. Vastapäätä istui isoäiti kahden lapsenlapsensa kanssa. Tytöt olivat n. 8- ja 12- vuotiaat. Isoäidillä oli kaikenaikaa touhua tarjottavista ja viihdykkeistä huolehtiessa. Jatkuva kysely otatko sitä tai tätä. Ennen junasta poistumista se banaanikin vihdoin saatiin kaupaksi. Pikkusen tytöt vaunussa muualla liikkuessaan laittoivat isoäidin pinnan kireälle ja käsi nousi useasti läpsäytys- asentoon. Ja tarttuvien tautien pelko oli normaalia kovempi. Desinfisiointiainepullo suihkaisi joka käänteessä kaikille muille paitsi meille. Lievää neuroosia sanoisin.

Matkakumppanini kuvasi tilannetta.” Enpä ole ennen ollut junassa niin, että naisen takapuoli menee edestakaisin sivusuunnassa edessäni n.70 cm päässä tunti-kaupalla”. Nämä on niitä hauskoja tilanteita, joille nauretaan vielä monasti.

Maisemissa alkaa näkyä viininviljelyaluetta. Mies haaveilee kokeilevansa joskus niiden poimimista. Olettaa olevansa hyvä siinä, kun puolukat ,karpalot ja mustikatkin onnistuu kiitettävästi.

img_1529.jpg

Korjasin  myös edelliseen tekstiin (7) , että ei ole vielä tulossa Lyon vaan Clermont-Ferrand. Vain yöpymiseen suunniteltu paikka. En tiennyt paikasta etukäteen mitään enkä tiedä nytkään. Mutta googletin myöhemmin, n.140 000 asukasta. Kirkkoja. Lyhytelokuvatapahtuma. Metropolialueen, jolla 460 000 asukasta, keskus. Syötiin paikallinen ”lautanen”, perunajuustolaatikkoa, salaattia, jambo-kinkkua, jälkiruuaksi creme brulee, koska siitä tiesi mitä se suurinpiirtein listassa tarkoittaa. Siis umpiranskalaista seutua. Hotellilla kyllä hyvää englantia puhunut virkailija. Ei valokuvia.

Heti aamulla jatkettiin matkaa.Junanvaihto Lyonissa ja sieltä Marseilleen.Saatiin asemalla juna-aikataulu varmistettua lippuautomaatin kautta. Siellä ei ollut, kuten ei Tamperellakaan enää niitä kansaivälisiä keltaisia ja valkoisia isoja paperisia aikataululistoja.Tampereella muuten sanottiin syyksi, kun kerran kysyin miks ei oo----että ne ei  sopinut sisustukseen. Osassa asemia niitä vielä on. Paljon helpompi katsoa kuin koneilta.

img_1521.jpg

Lyonin asemalla rahankerjääjiä. Vaihto meni ok. Lyonista Marseilleen keskimäärin 3 henkeä /vaunu. Jossain vaiheessa matkaa digitaalinen näyttö lakkasi ilmoittamasta asemien nimiä. Piti ruveta oikein seuraamaan tilannetta, ettei huruteta ohi. Hyvissä ajoin näkyi Marseille st Charles- aseman kyltti. Kerjäläisiä kiersi täälläkin asemahallissa. Etupäässä nuorehkoja naisia. Aseman portaikko antiikkista tyyliä, sisältä osin uudempi.

img_1559.jpg

Meillä ei ollut karttaa kaupungista, koska kaikkea ei voi kantaa mukanaan. Yleensä riittävän kartan sai majoituspaikasta. Hotellia netissä varatessaan kannattaa katsoa  missäpäin se sijaitsee. Oltiin kyllä katsottu, mutta tässä kohtaan tuli useampi muutaman sadan metrin yritys aseman lähellä ennenkuin onnistui.Meillä ei siis ole tietsikkaa mukana. Käytetään majoituspaikkojan asiakkaille tarkoitettuja koneita ja niitä harvoja internet-kahviloita, joita vielä on. Marseillessakin ko.paikka oli vanhan kerrostalon jonkinlaisessa lisäsiivessä. Vaatimaton, remontoimaton,  porraskaakelit kliksuen kiivettiin toiseen kerrokseen. Suomessa varmaan otettaisiin eu-direktiivit käyttöön ja kiellettäisiin koko toiminta asiakkaille vaarallisena?  Mutta kaikki pelasi ja hinta edullinen. Kävimmme siellä mm. varaamassa seuraavan kohteen majoituksen ja tulostimme sen. Hinta oli 0.50 + 0.30 euroo.

Residhome Appart Hotel Saint Charles. Uusi, siisti, apartomentos-tyyppinen,tiskikone,keraaminen hellanlevy, mikroaaltouuni, kahvinkeitin, jääkaappi, astiat ja  jopa kk.tohvelit. Ja erittäin tehokas pyyhekuivain eli uskalsimme pestä pyykkiä. Ohjeet sisälsivät myös roskapussin viennin jätesäilöön lähtiessä. Aiottiin laittaa ruokaa itse, mutta yrityksen jälkeen päätettiin syödä kadulla tai kuppilassa. Ettei käräytetä koko hotellia keraamista levyä hipaisunäppäimillä säätäessä.

Kolme päivää aikaa. Parilla torilla käytiin. Ja nyt kun ollaan merenrantakaupungissa yritettiin lähestyä ranta-alueita. Marseillen valinta EU:n kulttuuripääkaupungiksi vuodeksi 2013 on sekoittanut koko kaupungin. Vankat metalliaidat estivät kaupungin alueella pääsyn 50-100 metriä lähemmäksi vettä. Kilometritolkulla rantabulevardia oltiin laittamassa uusiksi. Katuja remontoitiin siellä täällä ja rakennuksia ja hotelleja oli nousemassa lisää. Kuka maksaa?? Miehini huvittelee seuraamalla rakennustöiden edistymistä. Myös välineistö on arvion alla. Ne ponnettomat lapiot, laudat, tikapuut, kaksipyöräiset kottikärryt, yksinkertaiset tavaroiden nostot köydellä jne.

 
img_1543.jpg

.......

.

        img_1535.jpg

.........

img_1542.jpg

.........

img_1561.jpg

.....................

Mielenkiintoinen kaupunki, ei ollut ennakkokäsityksiä paljoakaan. Mutta mäkinen niin mäkinen, eikä vain ylös ja alas vaan myös sivuttain. Kuvitelkaa miltä tuntuu ylittää katua toinen jalka lyhyempänä ja olet samalla menossa ylös mäkeä. Paljon moottoripyöriä ja isoja mopoja. Hienoja Harley-Davidsoneja ja muita merkkejä myyviä liikkeitä runsaasti. Mutta kaikki kaupungissa oli jotenkin sikin sokin –levoton infra.

..................

img_1569.jpg

Marseille jatkuu vielä seuraavassa osassa.

 

 

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: matka

Blogi, matka 7

Keskiviikko 1.5.2013 - Marjatta J.

Interrrail osa 7 edelleen Pariisi

Täytyy varmaan lyhennellä näitä juttuja.Tulee kesä ennenkuin pääsemme takaisin Suomeen.Etusääret alkaa kipeytyä paljosta kävelemisestä, vaikka jalassa on todella tutut ja vanhat vaelluskengät. On muuten hienoa—ei polkupyöriä.

Yöllä kuultiin jotain kummallista metallin kalinaa ikkunan alta. Ja aamutuimaan alkoi taas kolinat ja kalinat. Oli siis sunnuntaiaamu. Wau! Kurkistan ikkunasta. Sinne on pystytetty markkinat. Monen korttelin mitalla. Kuulemme myöhemmin, että markkinat on joka sunnuntai lyhyttä taukoa lukuunottamatta.

Kaupungin organisaatiosta palvellaan kauppiaita ja pystytetään telttarungot. Sitten kauppiaat tuovat katoksen ja/tai telttansa ja tuotteensa. Juustoja, leipiä, mereneläviä, lihaa, grillattua kanaa, keittiötarvikkeita, hedelmiä ja saippuoita,tuoksupusseja(laventeli). Ostimme patongin.

img_1506.jpg

img_1504.jpg

img_1507.jpgimg_1509.jpg

Kävimme läheisellä metroasemalla kokeilemassa lippuautomaattia, koska seuraavana päivänä rautatieasemalle mennessä meidän ”kolmen päivän korttimme” ei enää kelpaa. Samalla näimme miten yhdellä lipulla matkustaa useampi.Lippua ojennellaan takaisin veräjän yli seuraavalle. Riskialtista!

Tänään on  Auteuillin ratsastuskisat Hippodromella.. Metrolla lähituntumaan ja taas kilometrin kävely.Väkeä olikin liikkeellä oikein reippaasti. Monipuolinen kaunis rata. Laukkakilpailuja varten esterata, pensasaitaesteitä ja maastonmuotoja.

img_1511.jpg

Karvalakkipuolelle oli omat totoluukut ulkorakennuksessa. Ja toisen kerroksen väelle omat katsomo- ja tototilat. Voittaja esittelyssä piha-alueella näki hevosen omistajia perheineen, miesten pitkiä ulstereita ja vinttikoiria. Ja jotain hienoja ”sertifikaattiruusukkeita” tms.Osa hevosista tuli maaliin ilman ratsastajaa. Hieno ilma. Jos en väärin arvioi olimme ainoat turistit.

 img_1512.jpg

 


Seuraavana aamuna tilasin kahvilassa kahvia. Sain kannullisen teetä ja maitoa? Pakkaamme ja metroilemme Pariisin Bercyn asemalle, josta mm.etelään menevät junat lähtevät. Hyvin valmistautuneena Interrailpassi näkyvillä pyydän ”seat tickets” Clermont-Ferrandiin. Hinnaksi virkailija kertoo 112€. Minun virheeni ; onneksi mieheni huomasi, että nyt myydään myös matkalippua minulle. Olisi pitänyt sanoa vain: haluan varata ”seats”. Ei hämminkiä korjaus kävi helposti ja molemmat pyyteli anteeksi. Hinta 36 euroo. 

Kun seuraavia matkoja suunnittelee kannattaa etsiä reittejä tai jakaa matkat enemmän osiin, jolloin voi käyttää paikallisjunia ja säästyy paikkalippumaksuista.

Jatkuu n.viikon päästä. HYVÄÄ VAPPUA!

1 kommentti . Avainsanat: matka

Blogi, matka 6

Sunnuntai 21.4.2013 - Marjatta J.

Interrail 6.osa Pariisi edelleen

Muistakaa maistaa croissantteja oli yksi neuvo Ranskanmaalle lähtiessä. Niitä syötiinkin aamupalaksi ja välipalaksikin, kun kohdalle sattui. Hotellimme tienoolla ei ollut ainakaan tähän vuodenaikaan paljon muita kuin pääasiassa ekspressoa ja croisantteja tarjoavia kahviloita ja omien eväitten ostamiseen leipomo  sekä pikkukauppa.

Ollaan siis oltu raveissa ja paluu majapaikkaan koittaa. Väki oli omilla autoilla, ei ravibusseja. Olis ollut vähän osaamisen rajoilla saada taxi sinne syrjäkulmalle, joten päätimme poistua takavasemmalle apostolinkyydillä. Ilta, pimeä, tienvieres-sä rotvallilla ja puurivistöllä  autotiestä erotettu polku/kävelyyn varattu alue. Lähes koko 4 km oli puiston tai metsäpuiston reunamaa. Välillä hieman asutusta. Katu-valot oli kuin lapsena Tampereen puu-Tammelassa korttelin välein ja vähäisin luxein toimivia.Radalta noin  kolmensadanmetrin päässä sivutien risteyksessä oli vaalea pakettiauto, jonka tuulilasin reunassa sisäpuolella oli keltainen pieni merkkivalo. Ja kun seuraava samanlainen oli taas 100-200 metrin päässä meille selveni, että jos valoa ei ole tuulilasinreunassa palveluntarjoaja on varattu. Vähän alkoi pelottaa, että jotenkin haittaamme heidän toimintaa ja asiakkaiden saantia.

Näitä palvelupisteitä oli varmaan n. kilometrin matkalla. Yhtään jalankulkijaa ei reitillä nähty  ja vain muutama auto liikkui tiellä. Seniorit vaelluksella Vincennesin pimeässä puistossa---taas kokemusta rikkaampana. Ei ihan joka turisti ole moiseen paikkaan joutunut. Ilta jatkui mäkkärin jonossa. Vähäinen aukiolevien ruokapaikkojen määrä alueella vaikutti tähänkin. Väkeä oli koko aula täynnä. Yksi työtekijöistä siellä kierteli häntäpäässä kirjoittelemalla tilauksia kämmentietokoneeseen. Teimme tilauksen ja kirjasin tilaustunnuksemme ylös. Sitten tajusin, että mites tästä eteenpäin. Nelinumeroinen luku ranskaksi lausuttuna, voisko sen kuulla oikein? No,ei varmaan. Tavoittelin työntekijää sain hoidettua asian niin ,että tietty hampurilaisen tekijä tuo ”take away”tilauksen meille. Mäkkäri on muuten ylivoimaisesti halvin ruokapaikka monessa paikassa. Ravintopitoisuudessa ja nälänhallitsemissa ei ehkä paras. Mäkkärissä meitä puhutteli eräs ranskalainen nuori pari. He kysyivät löysimmekö raviradan. Olivat olleet hotellin aulassa, kun sitä kyselimme. Huolehtivat senioreista.

Seuraavana aamuna lähdettiin etsimään Eiffel-tornia. Torniin ei aiottukaan jonottaa. Käytiin kuitenkin sen alla ymmärtääksemme sen koon. Jo ennen tornia oli kadulla ainakin viisi mahdollisuutta pelata kolmea korttia tai kolmea kuppia mikä lienee pelin oikea nimi.  Emme pelanneet, koska tiesimme sen huijaukseksi. Eli kolmesta kupista pitää valita oikea, jonka alla on esimerkiksi noppa tai mikä hyvänsä pieni esine. Asiasta lyödään vetoa. Pelasivat jopa viidelläkympillä. Eli jos osun oikeaan saan 50€+50€. Mutta jos en, menetän rahat. Ensimmäisellä kerralla annetaan voittaa. Siinä on ympärillä avustajat pelaavat myös näytiksi kuinka siinä voittaa.

img_1485.jpg

Äskettäin oli tv:ssä Huijareitten kaupunki-sarjassa vuorossa Barcelona. Ohjelmassa seikkaperäisesti näytettiin kuinka homma toimii ja välillä mentiin poliisia pakoon. 

Aika jättää tornin tienoo ja lähteä eteenpäin. Seinen sillan yli ja metrolla eteenpäin kohti Riemukaarta. Matka jatkuu kävellen pitkin Champs Elyseestä . Kaunis päivä, jonkin verran ihmisiä liikkeellä muttei ruuhkaksi asti. Eihän siellä hiljaista voi olla milloinkaan, sillä turistikauden ulkopuolella ranskalaiset itse eri puolilta maata tulevat pääkaupunkiaan katsomaan. Juotiin kahvit cafeen terassilla. Olemassaolostaan ylpeät ranskalaiset tarjoilivat!img_1499.jpg

 

img_1498.jpg

 



Tanssiesitys kesken matkaa kadulla, yleisöäkin houkuteltiin mukaan. Komeita rakennuksia ja linnoja. Lopulta puisto&lammikko, lepotuoleissa auringosta nauttivia. Louvre kierrettiin sivulta kohti metroa. Olen tietoinen, että Mona-Lisa on tauluna hyvin pieni ja uskon sen. Kuvista muistan  minkänäköinen, tuskin se siitä on vanhentunut tai ryppyjä saanut.

 Kerran Munchenissä aiemmalla matkalla kiertelin kaikki kolme pinakoteekkiä ja hoksasin olevani jo hakemassa narikasta takkia, kun muistin, että piti katsoa yksi Leonardo da Vinci. Vahtimestarilta sijainnin kysyttyäni kävin vilkaisemassa. Pieni, pahoillani enpäs nyt  muista taulun  nimeä.

Palatessamme omaan kaupunginosaamme näin kahvilan ovessa  mainoksen laukkakilpailuista. Päivämäärä oli seuraavaksi päiväksi. Menin kahvilaan kysymään, että tietävätkö he mihin kelloaikaan kilpailut alkavat. Minulla vastattiin ” voi rouva ne kilpailut eivät ole täällä”.

Hoh-hoijaa! Mutta on  se hyvä apu tuo internet. Hotellimme aulassa selvitimme milloin kilpailut alkaa ja missä kilpailupaikka on.

See you later alligator!

 

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: matka

Blogi ,matka 5

Lauantai 13.4.2013 - Marjatta J.

Interrail osa 5 Pariisiin

img_1470.jpg

 

”Mustalaisleiri muuttaa taivaaseen ” oli tunnelma matkustajien pyrkiessä junaan. Mekin menimme väärään vaunuun sisään. Vaunun eteisessä oli oikea numero, mutta ulkopuolella ilmeisesti väärä. Koska koko konkkaronkka etsi vaunua nro14 väärästä paikasta. Yleensä kyllä vaunut tulee just sille numeroalueeella mikä on laiturilla osoitettu. Vaunu oli ns.”open car” eli istuimet parittain jonossa samaan suuntaan. Vaihtoehtona olisi ”cabin car”, jossa kaikki 6 henkeä istuu omassa hytissään. Matkan varrella huomasin,että kannatta yleensä valita ” open car.” Flunssat ja muut ei pelota niin paljon. Juna oli Thalys-suurnopeusjuna, en kyllä mitään erityistä mainetta kohottavaa siinä huomannut muihin verrattuna. Harmaa antikiinnostavan näköinen Bryssel ohitettiin. Ei erityisiä näkymiä tai sitten huomio kiinnittyi muuhun.

Suunnitelma oli mennä Pariisin Nord-asemalle. Siitä jatkoyhteys metrolla valitsemallemme hotellille oli selkeä. Nordilla olimme vähän hätäisiä ja putkahdimme aseman käytävältä liian aikaisin ulos. Tultiin liukuportailla linja-autoasemalle, joka oli melkein autio eikä muutakaan liikennettä näkynyt—ei lähdetty kierteleen, vaan palattiin nöyrästi samaa tietä takaisin. Jatkoimme pidemmälle ja tulimme asemahalliin. Melkein aina kannattaisi seurata valtavirtaa! Ostimme infopisteestä kolmen päivän Pariisi-kortin, jolla voi matkustaa rajoituksetta ko.päivät  ja saimme kartan ja selvitimme millaisen alueen kortti kattaa. Infossa ei voinut maksaa kuin luotto-tai pankkikortilla. En tiedä miksi, onkohan se vaarallista myyjälle tai meille? Vain yksi vaihto metrossa, vitosesta kasiin. Oikeaa suuntaa varten päätepisteitten nimet katsottuna, niin kaikki sujui.

Metro kulki kuten netin kartasta olimme tarkistaneet ja aika pian olimme Av.Daumesnilin tienoolla.Tämä oli tärkeä päivämäärä saapua Pariisiin, koska silloin oli ravit Vincennesissä pe 2.11. Muuten tämä ajankohta on hiljaista niitten suhteen. Daumesnilin alue siksi, että siellä oli Vincennesiä lähin löytämämme hotelli, jossa oli tilaa ja hinta huokea. Majoituttiin ja alettiin kysellä vastaanotosta neuvoa miten päästä Vincennesin Hippodromelle. Ei tietoa ja koko ravihomma tuntui heistä oudolta. Katsoivat sitten netistä, että sinne on 4,6 km. Kokemuksesta tiesimme ,että ravipaikat ovat melkein aina kaukana keskustasta ja julkisilla kulkuneuvoilla mentäessä jää vielä käveltävää kilometri tai kaksi. Vähintään radan portti on sellaisella puolella, että koko rata on kierrettävä. Eikä ollut tietoo mistään ravibusseita tms. No, matkan ainoa taxikyyti tarvittiin tässä kohtaa. Turvallisuusohjeitten mukaan pyydettiin hotellin työntekijää tilaamaan taxi. Kehoitin myös miestäni katselemaan ympärilleen ja ottamaan maamerkkejä, jos vaikka pimeällä joudutaan kävelemään takaisin.Olimme perillä hyvissä ajoin, porttikaan ei ollut vielä auki.

img_1472.jpg






Aikanaan toiminta sitten käynnistyi.Pääsimme sisään ilmaiseksi ja saimme muutkin edut, jotka netistä tyttären vihjeen avulla oli löytynyt. Tapahtuma oli ”After Work ” eli ravirata kutsui työporukoita viettämään aikaa yhdessä tarjoamalla ilmaisen sisäänpääsyn lisäksi lasin shampanjaa ja kuvan jockeyn kanssa.

 6.4.2013_pari_kuvaa_002.jpg

img_1482.jpg

Toto-ohjeita oli yllätys yllätys telineessä monella kielellä, ei kuitenkaan suomeksi. Mutta englannilla pärjättiin.  Olihan se iso ja mahtava rata. Yleisöä aika vähän. Lähtösysteemi erilainen kuin meillä. Hevoset tulevat eräänlaiselle sivupistolle n.kahdenkymmenen metrin välein olevista aukoista. Volttaus tapahtuu siis radan sivulla ennen niitä aukkoja. Taloudellisesti pelitulos plusmiinus nolla. Mikä tuli, se meni. Puhutaan muutamista kympeistä. Mutta meillä ei osteta Cuccia eikä Versacia matkoilla. No ei kyllä muutenkaan.

img_1480.jpg 



Kuva jockeyn kanssa-olikohan käännösvirhe?

Seniorien reissu jatkuu taas joskus, ehkä ensi viikolla.


 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: matka

Blogi, matka 4.

Torstai 4.4.2013 - Marjatta J

Interrail osa 4, edelleen Amsterdam

Seurasimme sen verran myös kaupungin kanavaliikennettä, että näimme miten yhden paatin läpipääsy pysäyttää koko liikenteen sillan avaamisen vuoksi. Liikumme koko ajan kävellen. Kävellen näimme myös ne kaikki roskapussit, jotka odottivat kyytiä. Ja niinkuin kaikki A:ssa käyneet kerromme, että tultiin Punaisesten lyhtyjen alueelle ihan vahingossa. Ja se on  kyllä totta. Oli päiväaika ja vain erittäin muhkeat muodot omistavia yrittäjiä oli alakerrosten ikkunoissa. Sen kummemmin tuijottelematta pyrimme etenemään pois alueelta.

Ruokailimme erilaisissa paikoissa kirjaston ravintolasta pihviravintolaan. Vieläkin harmittaa, kun en mennyt ostamaan niitä kullankeltaisia hieman lohkomaisia ranskanperunoita paikasta, johon oli koko ajan jonoa.  Tuo matkakaveri, kun ei innostunut, halusi syödä kunnolla istuallaan.

Kirjasto ”Biblioteekki” oli oikeastaan koko reissun positiivisin löytö. Laivaemäntämme neuvoi sinne syömään. Rakennus on nyt pari vuotta vanha ja jonkun maailmankuulun suunnittelijan teos. Iso, ehkä 7-8 kerrosta kaikkiaan. Sisältää tiloja kaikenlaiselle kulttuurille. Myös Seniori Plaza.

Todella kaunista tilaa ja upeat valaisimet avoimessa monta kerrosta korkeassa tilassa. Kirja-, levy-,lehti- ja tietokone tilat ympäröivät kuin aitiona tätä keskustilaa. Siellä oli myös miten nyt kuvailisin ---”mopoauton” näköisiä koppeja, jossa voi kuunnella musiikia tai työskennellä tietsikalla ylhäisessä yksinäisyydessään.

  

           img_1451.jpg        

img_1454.jpg

Mentiin siis syömään sinne. Ylimmässä kerroksessa oli rentotunnelmainen ravintola, jossa oli kaikenikäisiä asiakkaita. Nyt meinaa mennä sanat solmuun, kun alan kuvata paikan toimintatapaa. Siellä on pitkällä tiskillä salaatit,keitot,grilliruuat, wokkiruuat ja pizzat. Aloitat tiskin alusta ja valitset lautasen S,M tai L kokoa. Valitset itse lautaselle salaatit. Toiselle sitten taas valinnan mukaan esim wokattavat vihannekset.Työpistettä hoitava wokkaa ne ja kysyy mitä maustetta ja mitä muuta mukaan kanaa yms. Samoin valitaan grillattavat. Ja aina valitset itse lautasen koon. Odottelet siinä jonossa koko ajan. Ei ne kauan kestäneet valmistua. Sitten haet juomat ja menet kassalle. Ja maukasta on. Muutaman kerran oli tosin väkeä niin, että mentiin muualle.

Mieleen jäi kirjastotalossa ruokailusta myös erään työntekijän epätoivoinen yritys saada pizza onnistumaan. Aasialainen nuori nainen ei saanut mitään apua tai sympatiaa kollegoiltaan pizzan paistamisessa. Olisko ollut ensikertaa ko.työpisteessä?  Mieheni tilasi pizzan ja odotteli siinä.Kolme yritystä meni roskakoriin. Pohja tarttui uuniin, repesi ja muoto muuttui pitkäksi suikuraksi. Kolmannen yrityksen jälkeen pizza luvattiin tuoda pöytään. No, pitkä soikea sekin oli, mutta kuulemma hyvää. Ei pettänyt pokka tekijällä. Talossa oli runsaasti henkilökuntaa mm. vahtimestareita ja vessanvartijat, jotka keräsivät 20 senttiä/asiakas. Matkan parhaita kokemuksia, tuo kirjasto.

Anne Frankin unohdin kokonaan. Tavallisesti teen enemmän suunnittelutyötä, mutta vaalityön takia se jäi vähäiseksi. Myös kanavaristeily jäi koleahkon sään vuoksi tekemättä. Kierrettiin bussilla.

Pelaan joskus tietokonepelejä ja omistan muutaman ”Hidden objects”-tyyppisen pelin. Mainioita englannin sanaston kertaamiseen ja uusien sanojen oppimiseen. Ideana on löytää kuvista piilotetut esineet ja niitä on kuvassa aina runsaasti. Peleistä yksi on ”Youda Legend :The Curse of Amsterdam Diamand.”  Monta tuttua näkymää. Paikkaliput Pariisiin on  jo ostettuna.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: matka

Blogi, matka 3.

Tiistai 26.3.2013 - Marjatta J.

Interrail  osa 3 jatkuu Amsterdam

Ollaan siis Amsterdamissa. Kyselimme laivaemännältämme paikallisten asukkaiden suosimia toreja. Kävimme torilla nimeltään Dappermarkt. Ei ollut mitään ns.turistikrääsää, vaan juustoja, mereneläviä, leipää, mausteita, mattoja, kenkiä, kankaita, vaatteita jne. Mieheni oli seurannut kaupankäyntiäni rannekorukauppiaan kanssa ja sanoi, että huomasitko se tumma mies seurasi kokoajan sinua takanasi. Minulla oli kuitenkin kaupankäyntiä varten taskussa vain muutama euro.Lompakkoa ei siis tarvinnut kaivaa esiin mistään. Ostin kaksi helmistä ja narusta punottua ranneketta malliksi, josko osaisin punoa itse. Ja kangaskauppiaalta ostin kolme metriä pitsiä 2.40€. Tuliaiset itselle ja muille on tarkkaan harkittava, kun tietää raahaavansa niitä vielä lähes kuukauden. Ainoa kuvaan kuulumaton tuote torilla oli kuunsirpillä istuvat joulupukit, joissa oli valo. Joulu lähestyy, on jo marraskuun alku.

img_1415.jpg

Pariin muuhunkin toriin törmättiin, toinen oli täysin turisteille. Kukkatori eli Bloemenmarkt on näkemisen arvoinen. Vaikka olin ottanut mukaan muutaman postipussin ajatuksella ,että jos löydän jotain. Lähetän kotiin, en sitten muistanut toimia niin. Kukkasipuleita ym hurumykket ja pakkauksia säilyketölkeistä lähtien.

img_1461.jpg

Siis museoissa ei sisällä poikettu, koska Rembrantit ja monet rakennukset on kuvissa nähty. Joskus on kyllä kiva nähdä kokosuhteet. Siis museot ei kiinnosta. Minusta on näköjään tullut ajassa ja tavallisessa arjessa matkustaja.

Torille mennessä näimme pienessä kuorma-autossa nostimen, jossa oli lava. Lava oli juuri nostettuna kolmannen kerroksen kohdalle talossa. Tullessa sitä lavaa oltiin tavaroineen laskemassa, kyseessä oli siis muutto ikkunan kautta. Toinen vaihtoehtohan siellä on vipu/vinssi tai jotain sinnepäin, jossa kapean kerrostalon harjan lähellä on koukku. Näin voidaan myös ikkunan kautta köyden avulla viedä sisään tai ulos vaikka nyt piano? Syy menettelyyn ”ylikapeat talot”.Kaupunkiteknisenä postin kannalta näppäränä ratkaisuna nähtiin talojen ulkoseinään upotetut postilaatikot.Näin jakajan ei tarvinnut mennä sisään portaikkoon ollenkaan ja asukas puolestaan voi ottaa postinsa sisäpuolelta.

img_1421.jpg

Yksittäinen ihmetus oli lapio, jossa ei ole pontta ja puolentoista metrin varsi.Olen aikaisemminkinn nähnyt Euroopassa. Olis Fiskarssille töitä?

Apua! Polkupyörät ovat valloittaneet kaupungin ja jääneet asumaan sinne. Ei niitä turhaan näy Amsterdamia kuvaavissa postikorteissa. Niitä on niin paljon, että ehkä tietämättömyyttäni arvioin, että ne kaikki eivät voi olla käytössä enää. Aikamoinen jäteongelma.

Tokihan osalla ajetaankin. Jos ylität katua liikennevaloissa ja vilkaiset, että autoja ei tule, voi tulla polkupyöriä vielä kaikista väli-ilmansuunnistakin. Minusta todella pelottavaa ja niillä ajetaan lujaa. Kyydissä voi olla 1-4 lastakin erilaisissa virityksissä, edessä ,takana, selässä.Olisiko yhdellä sadasta kypärä. Erittäin suosittu tavarankuljetusväline näkyi olevan musta muovinen kaljakopan tai maitolaatikon näköinen teline, joka oli kiinnitetty ohjaustankoon nippusiteillä. Liikenteen perusteella sanon, että tämä on ehkä ensimmäinen kaupunki, josta en aivan heti sano ”tänne haluan uudestaan.” Amsterdam jatkuu vielä Pääsiäisen jälkeen

 img_1442.jpg

Marjatta J

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: matka

« Uudemmat kirjoituksetVanhemmat kirjoitukset »