Yhteystiedot

Marjatta Jokipolvi

marjatta.jokipolvi@gmail.com

p.0503627010

Pikakysely

Mitä pidät uusista kotisivuistamme?

Aika vierinyt

Torstai 3.10.2019 klo 10:43 - Marjatta J.

 Vieläkö matkustetaan ilman lupaa??

Varmaan matkustetaan, mutta polkupyörällä en pitkää matkaa kestä. Eikä metsästä saada ikäihmisen jaksamisella kuin vessarahat. Ehkä nuo energiamuodot kehittyy tai kehitetään niin ettei huonoa omaa tuntoa tarvitse potea meikäläisten matkustustasolla.Ja yritän välttää maailman halki matkustaneita hedelmiä,

Hoetaan, että maailma muuttuu .Miten se voi muuttua, jos muuttamiselle ei olis tekijöitä? Ketä ne maailmanmuuttajat ovat esimerkiksi Suomessa?Kuka vaikuttamisellan päättää pankkiohjelmien muutoksista ja kuka siitä hyötyy? No ne kauniit ja rohkeet vissiin?

Marjatta J.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: matkablogi

Matkablogi

Perjantai 6.10.2017 klo 15:49 - Marjatta j.

Muistutus.Pääosa reissuista varsinkin pidemmät olemme  kustantaneet  marjarahoilla.Pari viimeistä vuotta olleet marjasadon puolesta huonoja.Onkohan tuolla ilmastonmuutoksella siihen vaikutusta?Marjat olleet jotenkin vaurioituneita jopa joskus niin pieniä.että putoavat poimurin raoista. Toivottavasti kuntoa vielä riittää, ja tulee suurempia saaliita.Niin pääsee reissuun taas.30.12.2018 mj.

-----------------------------------------------

Tästä Berliin matkan kuvauksesta tulikin pidempi kun suunnittelin.

Pilkahdus Puolaa 3.osa

Kuva kertoo enemmän kuin muutama rivi tekstiä. Netistä löytyy lisää polenmarkt.de.Lähtö Berliinistä.Kiva päiväreissu ja nähtiin vähän maaseutuakin ja pikkukyliä. Markkinat Puolan puolella. Suunnattu saksalaisille.Houkutellaan halvalla viinallla ja tupakalla, lisäksi bensalla. Tarjolla kaikkea markkinoille mahtuvaa vaatteita yms.yms minigolf,parturi,ruokapaikat jne. Meidän bussiin ei mitään suurostajia sattunut. Ja meillä ei ollut noille suosikeille tarvetta. Eurot kelpasi. Passi paras olla mukana. Ja kovasti korostettiin ajoissa bussille menoa. Myöhästyneitä ei odoteta. Ja viimeinen bussi lähtee takaisin klo 16.45, sen jälkeen on keksittävä yösija. Poikkesin mm.verhokaupassa vanhassa tehdasrakennuksessa.Mainosti verhokankaita alkaen 0,50 € /metri. En niihin syventynyt,iso kauppa, vaan ostin kaksi gobeliinikangaan paloista tehtyä tyynyn päällistä a`3€. Kiva kokemus kaikkineen ja myyntikojuja niin paljon ettei kaikkia ehtinyt katsoakaan.

Tuli mieleen muutama vuosikymmen sitten kun Pohjanmaaltakin matkustettiin Ruotsiin Haaparantaan ostamaan margariinia ja vehnäjauhoja. Oli niin halpaa ja  kaikki mukulat mukaan niin saatiin tuoda Suomeen enemmän. 

Marjatta J.  06.10.2017

shuttle-bus.jpg

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: matka

Matkablogi

Torstai 5.10.2017 klo 23:05 - Marjatta J.

Matkablogi Berliini syyskuussa 2017  2.osa

Käsimatkatavaroin kun  matkustaa ei paljon voi ostella tuliaisia itselle tai muille.Vahingossa tuli osuttua paikalle, kun Wilmerdorferstrassenn DM:ssä oli loppuunmyynti. Muuttivat liikkeen läheiseen Arcaden tavarataloon. Kaupassa on kohtuuhintaisia make up, hiustenhoito,kodinhoito ym tuotteita. Ja nyt puoleen hintaan, kuka voi vastustaa? Ja jokatapauksessa oli ostettava mm.hiuslakkaa, kun sitä eivät hyväksy käsimatkatavaroihin.Ongelma matkatavaroista oli ratkaistu jo kotomaassa. Eli ostetut tuotteet matkan lopulla postipakettiin ja perille tuli, hinta 17€. Ei niistä silti vielä täyshintaisia tullut.

Suunnitelmista toteutui:

-käynti turkkilasilla markkinoilla , kannattaa käydä. Hedelmistä kankaisiin. Jos vaikka jotain kimalle kangasta tarttee. Maistakaapa  jos satutte sinne mm.taikinaan käärittyä fetajuusto-Sikaria, teltalla yleensä jono. Auki ainakin perjantaisin.

- käynti Schönebergin raatihuoneen kirpparilla, yksi löytö

- käynti kunnon jäätelöbaarissa Arcadessa, siellä oli moni muukin

- Currywurstin syönti ainakin kahdessa eri paikassa

- Casinolla käynti, plussalle meni. Karvalakkipuolella oltiin kuten muutkin tavikset. Ainoa paikka,    missä sitä passia oikeesti tarvittiin.

- pikainen visiitti Kadewessa haistelemassa sisäilmaa.

- kulman takaiset  pizzat a`3.90

- extempore-hankinnat: kolme hollantilaista ja kolme saksalaista suurinta näkemääni valkosipulia pikkutorilta Karl August Plats, on auki lauantaisin. Aito maalaistori käykääpä katsomassa,jos Berliinissä olette käymässä.

-valkosipulit sai myöhemmin vielä seuraa yhdestä puolalaisesta  serkusta. Tuli vain mieleen yrittää, miten kasvaisivat meillä maalla. Mielenkiintoinen kuvio, kun meillä on jo venäläisiä sipuleita kasvamassa. Kaikki on  nyt laitettu maahan.

-käynti Dong Xuan Center:ssä.Vietnamilainen tukku ja myös vähittäismyynti. Mielenkiintoinen kokonaisuus.Sanoisinko ainutlaatuinen.

Yleisestä

Ruoka noin kolmanneksen halvempaa kuin Suomessa. Berliiniläiset pukeutuu hyvin konservatiivisesti ja tavallisesti. Ei siis hienostella. Ja metroissa matkustajat ovat siirtyneet aika paljon kirjojen lukemisesta tuijottamaan ja räpläämään älykännyköitä. Parkkeeraus on ratkaistu monella tavalla miten milloinkin, eikä sakkolappuja näy. Pienet Smartit on siellä ahtaudessa käteviä, ne voi parkkeerata nokka  suoraan jalkakäytävän reunaa päin. Mahtuvat niinkin päin.

 Tulikin pidempi juttu kuin ajattelin ja pieni juttu jäi vielä huomiseksi.

 Marjatta J. 05.10.2017

Tässä 1€:n kirpparilöytöni bisquit-posliinia.Ne ei oo arvokkaita, mutta kiva etsiä.  noin 10 cm korkea.

Figuriini_kirppari_2017_001.JPG

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: matka

Matkablogi

Keskiviikko 4.10.2017 klo 23:05 - Marjatta J

Berliinissä vierailulla syyskuussa v.2017 1.osa

Ensimmäisen kerran mentiin junan kyydissä Vantaan lentoasemalle. Säästöliput tilattu jo pari kolme kuukautta sitten. Ihan hinnan takia. Tosi leppoisaa matkan tekoa. Ja suoraan raiteilta liukuportaita ylös terminaaliin.Kustannuksista oli siis pois bensa ja parkkitalo.

Käsimatkatavaroin mentiin ja passia ei olis tarvinnut  ollenkaan, meiltä ei koko matkalla sitä kysytty tai katsottu.Oli se turvatarkastuksen kaukalossa boarding passin kanssa. Siis kotona tulostettu A4 boarding pass päästi meidät turvatarkastuksen veräjästä sisään ja portilla vain boarding-pass taas näytettiin lukijaan.

Mustamakkara-tuliainen aiheutti repun seilaamisen  läpivalaisussa, mutta se oli etukäteen aavistettu ja sijoitettu päällimäiseksi.  Ihan luvallinen makkara.

Palatessa taas minun "Kaffee weisserer" seilas ees taas myös. Se on kätevä maidonkorvike kahviin,  jos ei satu muuta olemaan. Sekin etukäteen aavistettu.

Kaikki siis ok. Ja saksalainen turvatarkastaja nosti mulle peukun pystyyn,kun kaukaloitten tavarat oli niin selkeessä  järjestyksessä. Ei ollut mitään kysyttävää.

04.10.2017 Marjatta J.

Lyhyt jatko kirjoitukselle huomenna tai ylihuomenna. Laittakaa sillävälin niitä kannattajakortteja menemään esim.Sampo Terholle tai Tiina Elovaaralle.

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: matka

Matkablogi

Perjantai 20.11.2015 klo 0:17 - Marjatta J.

Berliini 27.10.-4.11.2015

5. Ruokaa ja sekalaista

Turkkilaisten markkinoiden makupalojen lisäksi tuli tutustuttua sushiin. Näin vanhaksi pääsin ja vasta nyt otettiin tilaisuudesta vaarin. Meillä oli  ilo päästä Kuchi-nimiseen paikkaan sitä maistelemaan Kantstrassella. Suosittu paikka, kannattaa varata pöytä ettei tule yllätyksiä. Veitset ja haarukat saa pyydettäessä, onneksi!

Huomaisin edellisellä Tampereen reissullani, että Tullitorille oli avattu tosi iso sushi-paikka. Hintaeroa on Saksaan, neljänneksen verran kalliimpaa.

Currywursti vaan on niin hyvää, että parina iltana "take away" ja hotelliin syömään. Muita kokemuksia Kantstrasselta -miks noi ruokapaikat nyt keskittyikin kaikki melkein samalle kadulle. Thaimaalaisesta pikkuravintolasta voimakkaasti maustettu lihakastike riiisin kanssa. Hiki tulee ja nokka vuotaa. Edelleen samalla kadulla pizzeria, jossa väkeä tulee sisään sitä mukaan kun pöytiä tyhjenee. Minun mozzarella/pinaatti- pitsani päällä oli pinaattia yhtäpaljon kuin mitä meidän kasvimaalta tuli kaikestaan tänä kesänä.Ja se oli noin kolme desilitraa.

Pettymys koko reissulla oli  Stettinin katuremontit Puolassa. Mutta sehän on ohimenevää.

Hauskinta ehkä  tilannekomiikka postimerkkiautomaatilla. Laite vaan ei osannut sanoa, kun kaikki valinnat on tehty, että "tollo laita rahaa". Se vilkutti vaan  2X 0.68 € . Jostain se välähdys sitten tuli kolmannella yrityksellä ja työnsin sinne 2€.  Ei osannut laite antaa rahasta takaisin. Vaan sylki ylimääräisillä senteillä postimerkkejä korvaukseksi. 0.01, 0.02, 0,05, jne. Mutta ei se mitään, meidän jälkeen automaatille tuli ilmeisesti jonkun firman lähettityttö. Hän oli ostamassa merkkejä vähän isommalla summalla, mutta pankkikorttilokero ei millään suostunut nielemaään setelirahaa.

Tähän loppuu kertomus miten tänä vuonna 2015 tuhlasimme marjanpoimintarahamme. Samalla pääsimme taas mukavalle sukulaisvierailulle.

MarjattaJ. 

2015_berliinikasitoita_ym_075.JPG 2015_berliinikasitoita_ym_077.JPG
Stettin Stettin
2015_berliinikasitoita_ym_064.JPG 2015_berliinikasitoita_ym_058.JPG
Stettin Currywursti Berliinin keskusta

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: matka

Matkablogi

Torstai 12.11.2015 klo 20:48 - Marjatta J.

Berliini 27.10.-4.11.2015 

3.Kaupoissa  ja vähän muuallakin

Olin kuullut, että Aleksander Platzilla on uusi Primark- tavaratalo, jossa meinaa tulla hulluksi.Eli hinnat halpoja, ostoksiin innostavia. Tultiin ulos 3xkalsarit- pakkauksen kanssa, kun nyt jotain piti keksiä. Ei oikein natsannut eikä innostanut. Köyhän ei kannata ostaa ihan halvinta, tulee kalliiksi. Paljon väkee, pitkä kassajono. Jono eteni kuitenkin suhteellisen nopeasti. Puolillaan olevia kärryjä kyllä näkyi. Primark on irlantilainen vaatekauppaketju, 196 myymälää.

Karstadt on saksalainen tavaratalo, jonka yksiköitä on ainakin Wilmerdorfferstrassella ja keskustassa Berliinissä. Hyvälaatuista tavaraa. Ostin Corizo-makkaraa ja vähän muita tuliaisia.

Kadewen (yksi Euroopan hienoimmista tavarataloista omassa luokassaan) alakerrassa käytiin haistelemassa tunnelmaa. Ei sieltä oikein mitään voi ostaa ehkä servettiä tai muuta pientä, niinkuin huvin vuoksi. Ei tarvinnut kauaa viihtyä, koska siellä oli menossa kokkarit Omega-merkin kunniaksi.Tällainen rahvas ja muut kutsumattomat pääsivät vilahdukselta näkemään juhlan tarjoilua  ja lasien kilistelyä.

Stettinissä Puolassa olimme kahvilla ja kakulla yliopistoa lähellä olevassa kahvilassa. Kysyimme tavarataloa, jossa paikalliset käyvät. No, nuorisohan vastas että Kaskade ja joku Galaxy. Sanat kansainväliset putiikit kuin missä tahansa.Pidemmälle ei kuitenkaan ehditty päiväkäynnillä.

Puolalaisen keittiön sapuskat Kaskadesssa ja niiden edullinen hinta veivät käynnin plussalle. ”Kallista vettä ”sanoi matkakumppani, kun hetken tuijotimme tavaratalon keskellä 4 kerrosta korkea avaruusteema- härdeliä.  Siis valoja, lorisevaa vettä jne.  Puolasta päin palattaessa Puolan tulli ohjasi pienellä eleellä bussin sivuun ja kaikkien passit ja matkatavaraosasto tarkastettiin. Hyvä, että jossain on jotain seurantaa.

Tyttäreltä olin saanut vihjeen, että Berliini koillisessa kaupunginosassa Herzbergissä on edullinen aasialainen markkinapaikka. Ei ollut itse käynyt. Dong Xuan Center, Herzbergstrasse 128-139. Ajoimme ratikalla vähän osoitteesta ohi. Numerot pieneni, kun odotimme niiden suurenevan. Mutta löytyi ja vanhan tyhjentyneen teollisuusalueen portista pihalle kuljettua näkyi iso halli, jossa luki Grosshandel , Hall 8. Jassoo, niitä oli siis tämän hehtaarihallin lisäksi 7 muuta. Rohkeasti sisään, vaikka tuli epäilys voiko ostaa yksittäin mitään, näköjään tukkukauppa. Hikoiltiin läpi yksi halli ja vähän toista läpi nopealla vauhdilla. Pakokauhu. Isoja varastohuoneita lattiasta kattoon tavaraa. En edes huomannut hintoja kysyä. Huone pyyhkeitä lattiasta kattoon, iso huone kelloja, toinen koruja, kolmas vaatteita jne. Mutta erikokoisin ostospussein ihmiset sieltä lähtivät. Jälleenmyyjien helposti saavutettava monipuolinen paikka. 

Lisäksi  halleissa oli  useita kynsistudioita –asiakkaita täynnä ja partureita—asiakkaita täynnä. Hinta ei voinut olla montaa euroo. Kun meidän hotellin nurkilla Charlottenburgissakin miesten hiusten leikkuu ja parranajo( veitsellä) oli yhteensä 12 euroo ja kynsistudiot näyttivät kylteis-sään 18 euroa.

Marjatta J.

 Don_Xuan.jpg

 

 

 

2015_berliinikasitoita_ym_086.JPG  2015_berliinikasitoita_ym_051.JPG
              

Ylhäällä aasialaista kauppakeskusaluetta ja portti. Oikealla yksi Aleksander Platzin "kävelevistä makkaragrilleistä". Alla avaruus-härdeli Stettinin Kaskadessa ja ottamani  epäonnistunut kuva Kadewen hienosta Halloween- aiheesta. Mutta harvoin sitä saa yhdellä kertaa kuvaan molemmat puolet katua.

2015_berliinikasitoita_ym_056.JPG

2015_berliinikasitoita_ym_065.JPG

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: matka

Matkablogi

Sunnuntai 8.11.2015 klo 20:07 - Marjatta J

Berliinissä 27.10.-4.11.2015

1. Liikenne

Ei synny juttua päivästä päivään. Vaan jaan asioista matkanvarrelta erilaisiin aiheisiin.Aloitan liikenteestä. Julkisia kulkuneuvomalleja ehdittiin kokeilla. U-bahn(metro), S-bahn, bussi  ja raitiovaunu. Eniten  liikuttiin maan alla U-bahnoilla. Nopeita, mutta toisaalta niitä portaita on mennen tullen paljon ja ylösnousu ei ihan osu siihen kohtaan(4 tai enemmän) kuin kuvitteli.

Yhden ratalinjan  korjaus aiheutti päänvaivaa meille, koska yksi väli oli käytössä vain edestakain kulkevalle siirtoliikenteelle. Eli  normaalista poiketen oli yhdellä linjalla vaihdettava junaa kahden aseman välin ajaksi. Opimme systeemin, että meistä oli jopa apua muutamalle  turistille. U-bahn kartat ei pitäneet siltä osin paikkaansa. Ja asemien varoitusjulisteet ei oikein napanneet lukijoita.

 Kertamaksu, joka kelpaa kaikissa yleisissä kulkuneuvoissa, on 2.70 € ja vaihtoaikaa 2 tuntia.Ostimme kuitenkin 7 päivän lipun AB alueelle 29.50€/henkilö. Ja taatusti kokorahan edestä ehdittiin kulkemaan. Bussilla vaikka vain parille pysäkin välille. Korttelithan täällä Aatun kaupungissa on tosi pitkiä.

Tyypillisä tapoja junassa ja bussissa on kirjan tai sanomalehden lukeminen. Jotkut jatkoivat lukemista seisten asemalaiturilla. Hieman vanhahtava tapa vissiin. Kun toisaalta  8 hengen penkkivälikössä vain meillä ei ollut älypuhelinta näppylöitävänä. Työhön paluun aikaan jonkin verran tungosta junissa, mutta muuten liikenne ja yhteydet toimii kuin vain Saksassa voi.

Myös puolalainen halpabussi, jonka matkassa teimme retken Stettiniin oli ajallaan ja paikallaan sovittuna aikana. Liput ostettu ennakkoon netistä. S-bahnalla vain, jossa näki myös maisemia, yksi retki Wannseehen. Talviteloilla oleva lomanvietto paikka. Kalastajilla kadehdittava rauha kuten lintujen ruokkijillakin.

On hyvä, että on tullut vähän saksankieltäkin opiskeltua. Äärirajoilla oli uskallus vastata kysyjälle, että mihin toi juna menee. ” Nicht einsteigen” – vapaasti  käännettynä ”älkää astuko tähän junaan.”

Liikenteessä ei mopoautoja ollut nähtävissä. Pääsääntöisesti pikkuautot olivat Smartteja. Ja pyörälijöistä max yhdellä prosentille oli kypärä vaikka pikin Kurzfyrsterdamiakin  menivät. Ainoastaan polkupyörälähetit ja joku satunnainen urheilullinen tyyppi näytti käyttävän kypärää.

Lisäys 10.11.2015 - sitä heijastinta ei yhdelläkään jalankulkijalla edelleenkään näy.

Marjatta J.  -ukon kanssa reisussa

2015_berliinikasitoita_ym_117.JPG 2015_berliinikasitoita_ym_118.JPG
2015_berliinikasitoita_ym_093.JPG Yläkuvat Wannseeltä ja alhaalla polkupyörä ,jonka olis voinut vuokrata vaikka älypuhelimella. Muotoilu ja tekninen laji ei mulle auennut.Mutta kun Saksassa ollaan niin kai siinä jotain säästyvää on.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: matka

Matkablogi

Sunnuntai 22.2.2015 klo 20:52 - Marjatta J.


Blogi

 Linjalla Kööpenhamina Malmö 12.2-15.2.2015

 Lensimme Kööpenhaminaan ja majoituimme sinne kolmeksi yöksi. Lauantaina menimme sovitulle vierailulle Malmöön, junalla meren yli n.30 min. Pois junasta Triangeln-asemalla, uusi ”siisti” jopa hieno.Matka oli sovittu ennen joulua tietämättä Pegidasta mitään. Miks juuri sinne?Allekirjoittaneella on Malmössä lapsuuden/nuoruuden ystävä, joka on muuttanut sinne 50-60 luvun taitteessa äitinsä kanssa työn perässä. Malmösssä on 40% asukkaista maahanmuuttajia (suomalaisia muutamia). Eri kansallisuuksia 171, voiko olla? Kaupungissa on monta aluetta, jossa maahanmuuttajat on pääväestönä. Joihinkin ei poliisikaan mene mielellään. Ja sama katkeruus kuin Suomessakin—alkuperäisen asukkaan vaikeampi saada asuntoa kuin sinne muualta muuttavien. Nyt on vuorossa Syyriasta tullut iso joukko. Saimme mainion autokierroksen synagogien ja moskeijoitten liepeillä sekä keskustan alueella, jossa Falafel ja vastaavat mainokset olivat hallitsevina. Torikauppa on vallattu. Viimeinen ruotsalainen perunakauppakin oli otettu jatkuvin uhkauksin lopulta itämaisen kaupan käyttöön.  Olen aikaisemminkin kuullut ystävältäni  tarinoita maailman menosta siellä ja toivonut, että hän kirjoittaisi kirjan.

 Viikkoa ennen matkaa oli Pegidan mielenilmaus ja vastamielenilmaus. Sen vuoksi päätettiin liikkua vähän varoen eli ei ainakaan keskelle mitään tapahtumia.Kaupungissa kiinnostivat  mm. Turning Torso ja  ”akvaarioasunnot.” Länsi-satamaan Kockumin vanhalle telakka-alueelle on rakennettu kerrostaloja, joissa toteutuu arkkitehtien visio moderneista ja rohkeista ratkaisuista. Asunnosta voit nähdä esimerkiksi vastapäistä taloa yläviistoon katsoessa keittiössä häärävän emännän alushousut. Siis lasia , isoja ikkunoita, patalapun mallikin näkyy keittiössä, perhe ruokailemassa. Verhoja ei käytetä. Alue oli alkuun suosittu kallis merenranta alue, mutta vaihtoa on alkanut tapahtua.

Kaupunkia kiertäessä näimme myös jalkapalloilija Slatan Ibrahimovicin myytävänä olevan talon, 32 miljoonaa kruunua.Hyllien kaupunginosassa on liikenneympyrän keskellä iso, taiteilija Charlotta Gyllenhammarin  ”Äiti-patsas” v.2014.Kuolleen naisen pää, jonka suusta tulee vesisuihku. Ei ollut onneksi toiminnassa.

Palattiin junalla Kööpenhaminaan yöllä kolmen aikaan ja ostettiin kuuluisat hotdogit matkalla hotellille. Samaisena yönä oli ne ampumistapahtumat, mutta onnistuttiin liikkumaan sellaisena hetkenä ettei nähty eikä kuultu mitään. Aamulla ja  koko päivän TV kyllä kertoi tapahtumista. Sunnuntaina rautatieasemalla ja lentoasemalla oli vankasti aseilla varustettuja poliiseja.

Kööpenhaminassa olimme käyneet yhden autoreissun aikana joskus 90-luvulla, joten pakolliset nähtävyydet merenneito ja linnoja oli nähty. Tivoli aukeaa vasta eväämmällä. Kuten Tampereen uusi "tornihotelli" uudehkot rakennukset sekä Köpiksessä että Malmössä näyttävät olevan kaikkia muita muotoja paitsi suorakaiteita tai neliöitä. Kaartuvat, kiertyvät, pyöreät, soikean puikeat tai mitä vain.Ja paljon lasia sekä toimisto että asuinrakennuksissa. Joku sanoi että se on halpa materaali. Voi olla ,mutta kun arkkitehti taivuttaan sen omalaatuiseen muotoonsa materiaalisäästö hupenee. Ajankuvaa myöhemmin tarkasteltaessa ihmetellään, että miksi. Liikennejärjestelyt kaikkien kulkijoitten kannalta hyvät. Yömyöhään asti isot joukot ihmisiä liikkui polkupyörillä, lapsia ja aikuisia. Ja noudattaen liikennesääntöjä. Autot, pyörät, jalankulkijat omilla osillaan. Jalankulkijatkin odottivat aivan kiltisti valojenvaihtumista. Toisin kuin monessa muussa paikassa missä tuntee itsensä hölmöksi seisoessaan odottamassa, kun kaikki muut menee yli. Legokaupassa käytiin ja tuijoteltiin hylättyjä polkupyöriä kanavien pohjalla.

Käveltiin taas tosi paljon.

Marjatta J.

turning_tower.jpg
Akvaarioasuntoja ja Turning Torso, Malmö
mm_malmo_ja_koopenhamina_2015_028.jpg mm_malmo_ja_koopenhamina_2015_039.jpg
Yksi monista  32 miljoonaa kruunua
mm_malmo_ja_koopenhamina_2015_0322.jpg mm_malmo_ja_koopenhamina_2015_015.jpg
Äiti-patsas Hylliessä Keskustaa
mm_malmo_ja_koopenhamina_2015_0032.jpg mm_malmo_ja_koopenhamina_2015_018.jpg
Matkaa jatkettu junalla  tai bussilla                                               Kanavien pohjalle päätyneitä

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: matka

Matkablogi

Maanantai 22.12.2014 klo 13:07 - Marjatta J.

12.osa  Gdansk 19.10-21.10.2014

Juna Gdanskiin oli tupaten täynnä. Kuuden hengen loosissa oli tosiaan kuusi matkustajaa koko matkan.Yksi  mieshenkilö hikoili ja kärsi hapen puutteesta enemmän kuin me muut(tupakoitsija).Ehdotin josko auttaisi, kun avataan ikkuna aina aseman kohdalla vähäksi aikaa. Halusi sinnitellä, ei avattu ikkunaa.

Mielenkiintoinen kaupunki.Kannattasi varmaan mennä joskus uudestaan ja tutustua myös Sopottiin ja Gnydiaan. Taas ehdittiin nähdä vain pieni osa. Pariinkiin kertaan käveltiin vanhaa kaupunkia kiertäen. Asioitiin postissa. Lähes pyöreä, iso, arvokkaanoloinen  sali ja virkailijoita ehkä 8-10 luukussa. Ei jonoja. Pikkuinen paketti tuliaisiksi USA:hin saatiin helposti lähtemään.

Meillä ei ensimmäisenä iltana ollut mukana karttaa. Ja sattui pieni tilannekomiikka. Mies sanoi,että katso tämän kirkon muistamme ja tiedämme paikan. Jos käänsi katseensa, näkyvillä oli neljä tai viisi kirkkoa. Tarkat tuntomerkit piti ottaa.

Vanhanajan kauppahalliin löydettiin vahingossa. Ostokset, yksi kilo kuivattuja karpaloita.  Niitä on  aika työläs itse valmistaa, vaikka marjoja olisi. Leivontaan oikein suositeltavia.

Tapahtumana mieleenpainuvin juttu liittyy taas kerran digitekniikkaan. Menimme läheiseen kebab-paikkaan. Tiskin takana oli kolme työtekijää ja keittiössä henkilökuntaa vielä yksi.Muita asiakkaita kaksi tai kolme.Tilasimme, maksoimme ja meille annettiin vihreä muovinen noin10 cm x 10 cm kokoinen laatta paksuudeltaan noin 1.5-2 cm ja siinä oli numero keskellä. Kehotettiin viemään pöytään ja odottamaan. Ajattelin, että se on joku laadunvarmistusjuttu. Mitataan kuinka paljon aikaa menee annoksen saamiseen. Tämä voi nyt olla jollekulle tuttu juttu, mutta meille senioreille ihan upo uutta.

Hurlum hei !! Se pärähti yhtäkkiä soimaan ja vihreä valo vilkkui kuin sadussa jalokivi. Tuijotimme sitä. Samalla hetkellä yksi myyjistä ojensi kebab-annosta tiskin takana. Laite siis näytti meille, että ole hyvä -- hae annoksesi  ja toisaalta viestitti työntekijöille että kenen annos oli. Kuvitelkaa ne kolme muuta asiakasta, me ja työntekijät. No, siihenhän sitä pyritään ,että asiakas osallistuu mahdollisimman paljon, oli tilanne mikä hyvänsä.

Ainoa koko reissun taksimatka tehtiin aamuyöstä lentoasemalle. Ja taas kerran turvatarkastuksessa minut haluttiin syynätä kunnolla käsikopelolla. Siihen alkaa tottua. Ties monesko kerta, olisko sappirakon klipseista kymmenien vuosien jälkeenkin vielä jotain jäljellä. Lufthansa oli  lakossa ja Wissair sai vapaat paikkansa täyteen.

Talvirenkaita ei tarvinnut Turussa vaihtaa, vaikka takaluukussa varoksi olivat.

Tämä reissu loppuu tähän ja taas on nautittu joka päivästä. Matkalla oleminen ihan sinänsä on mukavaa ja antoisaa! Vielä enemmän valikoimalla ja uskaltamalla ihan halvimpiinkiin majoituksiin esim. dormitooreihin, matkakulut pienenisi. Nytkin menty aika edullisilla vaihtoehdoilla, niin ja Louis Vitton käsilaukut on edelleen ostamatta ja Hilgiferiä nähty vain mainostaulussa.

puolassa_ja_saksassa_syys_2014_ja_saukkola_142.jpg
Gdanskia yläkerroksista

Marjatta J. Hyvät Joulut kaikille!

 

 

 

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: matka

Matkablogi

Maanantai 22.12.2014 klo 12:49 - Marjatta J.

11.osa Milläs täältä pääsee pois?

Päivää ennen matkaa  junakuljettajat ilmoittivat lakosta. Ensin oletetiin ,että koskee vain S-ja U-junia. Mutta se koski kaikkia ja syyslomaviikolle  aikovat saksalaiset hyvin tyynesti alkoivat etsiä korvaavia konsteja päästä matkaan. Meillä oli junalippu ostettuna Gdanskiin, josta lento Suomeen lähtisi. Eihän meillä ollut mihinkään varsinaisesti kiire. Taloudellista menetystä olisi jonkun verran tullut.

Kaikilla bussifirmoilla oli oma koppi linja-autoasemalla. Ne kierrettiin, todettiin että sopivat bussit on varattu tai vuoroja ei yksinkertaisesti ole. Onneksi Berliinissä asuva tytär muisti nähneensä mainoksen Polski Bus. Hän sai netin kautta varattua meille paikan Stettiniin menevään bussiin. Matka maksoi kahdelta hengeltä 25 slotia, uskomattoman edullinen. Berliiniläisiä käykin paljon shoppailemassa Stettinissä Puolan hintatason vuoksi.

Hyvä bussi, matkustajia ehkä neljäsosalle penkeistä. Harvinaisen selkeät kuulutukset.++

Stettinissä ostettiin junaliput Gdanskiin. Istuttiin aseman lähellä olevan joen rannalla ja seurattiin onkimiehiä ja hiiliproomuja. Aurinko paistoi. Aikaisemmin ostetusta lipusta sai rahat  myöhemmin takaisin. Ja matka tälläviisiin tulikin halvemmaksikin.

Marjatta J.

puolassa_ja_saksassa_syys_2014_ja_saukkola_134.jpg
Rautatieasema Stettinissä
puolassa_ja_saksassa_syys_2014_ja_saukkola_132.jpg
Työ- ja koti?
puolassa_ja_saksassa_syys_2014_ja_saukkola_136.jpg
Sunnuntain leppoisaa ajanviettoo

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: matka

Matkablogi

Maanantai 22.12.2014 klo 12:34 - Marjatta J.

10.osa Berliiniin ja Berliinissä 16.10-19.10.2014

Joulu pakkaa päälle ja pitäis jo saada viimeisetkin tekstit ulos.

Joku oli järjestänyt huvia koko matkaksi. Laukkuhyllyjen reunassa oleva istuinten numerointi oli laitettu kokonaan uusiksi. Aina asemien kohdalla oli mielenkiintoista seurata sisään tulevien reagointia ja reagoinnin kestoa. Konduktööri ei moiseen pikkujuttuun puuttunut. Kaikki löysivät kuitenkin istumapaikan.

Orivedellä ollaan huolissaan asemanseudun ”ei-kutsuvuudesta”. Monissa keski-Euroopan maissa raskasteollisuus on kuljetusten kätevyyden vuoksi hakeutunut lähelle rautateitä tai toisinpäin.Jos junan liikkuessa saisi hyviä kuvia, niistä voisi tehdä mielenkiintoisen sarjan. Autioita, rikkonaisia ikkunoita, harmaata,vajonneita kattoja. Osa on ihan vankan tuntuisesti pystyssä ja raudoilla hyvin vahvistettu rakennettaessa. Ei vaan ole löytynyt uusiokäyttöä. Sinne jätetty, en tiedä millä vuosikymmenellä.Jos tuosta EU:sta olis jotain hyötyä ” se” vois määrätä  ne purettavaksi ja laitattaa materiaalit kiertoon tai pakottaa uusiokäyttöön. Kaukana maisemassa matkalla näkyi se iso Jeesus-patsas Puolan Swiebodzinin tienoolla. Christ the King.

Berliinissä kokee aina jotain uutta. Tämän kertaiset kokemukset:

1)Käynti Potsdamer Platzin liepeillä, siis vanhaa itä-Berliiniä, mutta niin uutta ja upeaa. Casinon ja teatterin etuaukiolla oli  energiaan liittyvä tapahtuma. Katoksessa oli polkupyöriä ja yleisö sai polkea niillä. Mitä lujempaa yhdessä poljettiin, sitä hienommat isot valokuviot saatiin näytölle.

2)Spielbank Casino sana kuullostaa ylihienolta, mutta todellisuudessa siellä on tavallista väkee siisteissä vapaa-ajanvaatteissa. Sen kummallisempaa pukukoodia ei ole. Ja valtaosa pelaa peliautomaatteja. Mahdollisuus isompiin panoksiin ja toisaalta suurempiin voittoihin kuin RAY:llä. Ei mikään pieni pelihuone. Vaan valtavan iso, urheiluhallin kokoinen, pari kerrosta, glitteriä vaan enemmän. Sandaaleissa ei sovi mennä. Ja passi tarvitaan.

3)Tilla duriex Park on viheralue Potsdamer Platzilta etelään Linkstrassen varrella.Neliöitä 40000. Se on osin vino nurmikko, jonne voi mennä vaikka piknikille. Pitkät teräksiset lautakeinut. Ja parcour-alue. Aluetta ympäröi korkeat hotelli,-liike, ja asuinrakennukset. Hollantilaisen arkkitehdin suunnittelema pitkä urbaani piha!

4)Wilmerdorferstrassen lähellä oleva Pestalozzikadun pikkutori viehättää aina (n.30kojua). Ostin kaksi paria käsineitä.Luulin niitä saksalaisiksi.Olin nähnyt niitä aikaisemmalla käynnillä ja suunnitellut sijoituksen. En ole enää varma, koska samoja hanskoja oli Gdanskissa ja netistä selvittäessäni tiet voivat tässäkin tapauksessa viedä Kiinaan. Hyvälaatuiset, kivat värivaihtoehdot, nahkaa, ei valittamista, mutta....ehkä teetettyjä, koska nimi saksalaistyylinen. Torilla asioidaan perinteiseen tapaan ---- pala juustoa ostetaan tietyltä henkilöltä ja kananmunat toiselta tutulta kauppiaalta jne.

5)Kiinalainen Hot spot-ravintola on näitä kummallisia huvituksia, joita  etukäteen laitetaan mieleen.Saimme erittäin hienot syntymäpäiväkestitykset tyttären luona, mutta toisena päivänä kävimme yhdessä katsastamassa tätä TV:stä tuttua ravintolaa. Ravintolaan liittyy kokki Sauli Kemppainen, joka kertoi ruokailevansa usein kyseisessä ravintolassa. Kun kokki valitsee ravintolan, sen ruoka on joko tosi hyvää tai mainoksesta on maksettu.Tulos oli jotain siltä väliltä. Kiva kokemus.

6)Majapaikkamme sijaitsi vanhastaan tutun currywursti-kioskin lähellä.Nam.

Kuvia Berliinistä ei ole, oletetiin ettei siitä juttuakaan enää  paljon synny.

Marjatta J

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: matka

Matkablogi

Torstai 11.12.2014 klo 21:15 - Marjatta J.

9. osa Poznanin City Center aseman yhteydessä

Varsin mielenkiintoinen kokemus oli ratikkalippujen osto rautatieaseman lipunmyynnistä.Virkailija haki jokaisen haluamani lipun yksittäin toimistokaapin mapista. Jotain vanhaa on sentään tallella.

Jotain kiehtovaa siinä Centerissä vain oli. Kerrosten sisustus omalaatuisine istuimineen. Useita ruokapaikkoja ja kahviloita. Osa ihan puolalaisten sukupolvelta toiselle siirtyneitä kahvila ja jäätelöyrityksiä.  Mutta hauskin yllätys oli toilettipuoli. Onkohan huumorintajuni omituinen? Hienon tiketin sinne sai maksuautomaatista, mutta oli  siellä vessanhoitajakin. Kuvat kertokoon tavaratalokokemukset. Wessoja oli ainakin parissa paikassa. Toiset oli ihan "normaaleja".

Jos huonosti sujuu, niin jakoa seuraa kohti Berliiniä vasta joulun jälkeen.Mutta ei sitä tiedä.......

Marjatta J.

puolassa_ja_saksassa_syys_2014_ja_saukkola_078.jpg puolassa_ja_saksassa_syys_2014_ja_saukkola_0792.jpg
Levähdysttä varten, heijastukset lasikatosta Yleisnäkymää

marraskuu_2014_011.jpg puolassa_ja_saksassa_syys_2014_ja_saukkola_088.jpg
Tiketti todisteena Uuttaa muotoilua liiketunnistimilla varustettuna

puolassa_ja_saksassa_syys_2014_ja_saukkola_087.jpg puolassa_ja_saksassa_syys_2014_ja_saukkola_113.jpg
Tästä kaikki alkoi Kuningas istuimellaan?
puolassa_ja_saksassa_syys_2014_ja_saukkola_114.jpg
Tämän ideaa en oikein ymmärtänyt

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: matka

Matkablogi

Tiistai 9.12.2014 klo 12:31 - Marjatta J.

osa. 8  Poznan jatkuu

Ratikka-ajelulla eri puolilla kaupunkia huomattiin ettei se ollut yhtä mukavaa kuin Varsovassa.Täällä oli ratikat aika täynnä eikä aina päässyt istumaankaan. Ei kiinnitetty kovasti huomiota vanhoihin rakennuksiin tai kirkkoihin. Seurattiin kuitenkin minkälaisia ratikoita liikkui. Niitä taisi olla monen sukupolven ajalta. Kulkukelpoisia kuitenkin.Välillä poikettiin torilla ja käveltiin sateessa.

Molempina iltoina syötiin autenttisessa jotenkin lievästi itä-blokin aikaa muistuttavassa Dorrian hotellin ravintolassa. Ruoka oli hyvää  kuten palvelukin. Olimme toiseksi ainoa pöytäseurue. Periaatteessa kannattaisi mennä paikkoihin, joissa näkyy käyvän paikallista väkeä. Ehkä olimme vain vähän etuajassa.

Minä valitsin molempina iltoina pierogeja ensin polska ja toisena iltana ruskie. Pierogit ovat pastataikinasta tehtyjä nyyttejä. Puolalaisissa oli täytteenä jauhelihaa mausteineen ja annoksen päällä ihanan rapeaksi paistettuja pieniä pekonin paloja ja venäläisissä oli ricottaa tms tuorejuutoa, lautasella reilusti ”puhdasta rasvaa” kostukkeena. Mieheni valitsi ankkaa ja toisena päivänä jotain tavallista pihviä. En ollut ennen nähnyt puolikasta ankkaa vastapäisellä lautasella dumplingien ynnä muun höystön kanssa. Dumplingit on  täysin mauttomia, ilmeisesti keitettyjä pieniä pullia, valkoisia. Kastikkeella höystettynä syötäviä.

Pimeillä iltakaduilla ei täällä, niinkuin emme muuallakaan ole nähneet heijastimia jalankulkijoilla. Ei edes Berliin reissuilla. Niitä ei joko tunneta tai ei periaatteesta käytetä.

Marjatta J.

puolassa_ja_saksassa_syys_2014_ja_saukkola_084.jpg puolassa_ja_saksassa_syys_2014_ja_saukkola_085.jpg
Syksy satoa torilla Syksyn satoa torilla
puolassa_ja_saksassa_syys_2014_ja_saukkola_097.jpg puolassa_ja_saksassa_syys_2014_ja_saukkola_099.jpg
Ehkä nuorimpia? Keski-ikäinen?

puolassa_ja_saksassa_syys_2014_ja_saukkola_100.jpg puolassa_ja_saksassa_syys_2014_ja_saukkola_101.jpg
Kohta eläkkeelle? Kohta eläkkeelle?
puolassa_ja_saksassa_syys_2014_ja_saukkola_072.jpg
Polska pierogit

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: matka

Matkablogi

Sunnuntai 7.12.2014 klo 23:46 - Marjatta J.

7.osa Poznan  14.10-16.10.2014

 Junamatka kesti n. 3-4 tuntia. Ennakkokäsityksiä ei kauheasti ollut. Kartta oli vain päässä. Netistä katsottuna oli katsottuna mahdollinen majapaikka. Vähän tietoa kerättyämme meille selvisi, että kyseessä on 550 000 asukkaan kaupan- ja teollisuuden keskus. Lisäksi paljon koulutusalan laitoksia.

Työttömyysaste Poznanissa on 3.4 %, kun se muualla Puolassa on 14%.  Kaupunki hyötyy myös Eu:n hankerahoituksesta, jota Puola saa v.2014-2020. Runsaat katutyöt ja  ”kadunalitus-työt” ovat siitä merkkinä.Liikumme käynnillämme taas aika rajatulla aluella n. 1-2 km rautatieasemasta ja sen yhteydessä sijaisevasta upeasta kauppakeskus City Centeristä. Poznan ja Varsovan kaupunkien kerrotaan kehittyneen viimeisen kymmenen vuoden aikana huikeasti.

Asemalta lähdimme etsimään hosteliamme. Piti olla ihan 10 min matkan päässä, oli taas niitä alituksia ja portaita  riittävästi. Ei tullut vastaan yhtään katua, jonka olisimme tunnistaneet muistista. Palattiin asemalle ja nöyrryttiin vaivaamaan turisti-infopisteen oikein innokasta nuorta miestä. Saimme kartan ja hyvät ohjeet. Todettiin, että minulla oli kartta piirtynyt väärinpäin pohjois-eteläsuunnasta päähän. Ja täytyy tunnustaa, että se ei oikein kokoaikana kääntynyt takaisin. Vaikka suunnisteltu on umpimetsässäkin.

Ohjelmamme koostui herkuttelusta leivoksilla ja ruualla, uuden City Centeriä ihailusta ja ratikka-ajeluista ja torikäynnistä. Hostellille on vartin matka joten käveltyäkin tuli edestakaisin kerran pari päivässä. Varsin rohkeaa on tietenkin varata majapaikka, jossa reseption on ns.puhelinsoiton päässä klo 21-10.00. Mutta ovikoodi toimi ja eikä häiriöitä ollut. Huoneet violetin ja vaaleanpunasävyiset. Myöhemmin tämä ihmetys selvisi. Ko.värit ovat Poznanin kaupungin mainosvärejä. 

Poznan jatkuu osassa 8.

puolassa_ja_saksassa_syys_2014_ja_saukkola_105.jpg puolassa_ja_saksassa_syys_2014_ja_saukkola_086.jpg
Poznan Glowny asema Vanhaa ja uutta
puolassa_ja_saksassa_syys_2014_ja_saukkola_075.jpg puolassa_ja_saksassa_syys_2014_ja_saukkola_059.jpg
Olemme kaikki valmiina palvelemaan Herkuttelua
puolassa_ja_saksassa_syys_2014_ja_saukkola_089.jpg puolassa_ja_saksassa_syys_2014_ja_saukkola_110.jpg
Herkuttelua Herkuttelua

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: matka

Matkablogi

Sunnuntai 30.11.2014 klo 15:05 - Marjatta J.

6.osa  Varsova ja lähdössä Poznaniin 13.10-14.10.2014

 Eilen illalla kävimme mäkkärissä syömässä. Siis halpaa ja runsaasti. Taas meidät yllätti tämä erilaisten digitekniikoiden ylivalta, jonka avulla yritetään pelastaa toiminnat uhkaavan työvoiman loppumisen vuoksi?? täälläkin.?? Tunnistan, että minulla ei ole nyt vertailukohtaa lähiajoilta kotimaassa. Edellisellä reissulla Ranska mäkkäri yllätti meidät. Nyt oli taas aika tehnyt tehtävänsä ja oltiin askelta pidemmällä.

Me tilasimme ihan jonosta tiskiltä ”Royal mealit” siis jotkin megaburgerit, ranskalaiset ja juoma. Maksoimme ja saimme numerolapun. Ja toimintaa katsastettuamme ymmärsimme, että meidän pitää jäädä taustalle odottamaan, kunnes numeromme tulee tauluun ja tuotteet ojennetaan meille. Odottamista varten oli varattu sivulle pitkä ”nojauspuu” eli kaide, jonka yläosa oli pehmustettu noin 20 cm matkalta. Oikein mukava nojata. Vielä nopeammin ja vielä  vähemmin asiakaspalvelijoiden kohtamisista olisi selvinnyt, jos käytti Easy-order systeemiä. Eli näppäilet aulassa olevaan laitteen tilauksesi ja maksat luottokortilla. Saat siitä numerolipukkeen ja voit siirtyä ”nojauspuulle”odottamaan, kunnes numerosi tulee taululle ja voit käydä hakemassa evääsi.

Viimeisenä Varsovan päivänä lähdimme katsastamaan millainen on se jo vanhoista lauluista kuuluisa Veiksel.

Mahtava joki ja useita valtavia siltoja. Kummallista vaan, että keskeisellä Al.Jerozolimskie-kadun jatkeena olevalla vilkasliikenteisellä sillalla tärinä tuntuu koko kropassa.Toinen lähellä oleva teräsrunkoinen silta on varattu junaliikenteelle. Ja sitä seurattaessa parin kolmen minuutin välein tulee milloin minkäkin värinen juna. Varsova on risteysasema ja siihen ison kaupungin lähijunat lisäksi. Massiivisella sillalla on monta isoista kivipaasista tehtyä levähdyspaikkaa jalankulkijalle. Mutta arvaatte varmaan ettei siellä jalan kulje kovin montaa meidän lisäksi. Kyllä istumapaikkoja riittää. Polkupyöräilijöitä sen sijaan näkyy. Autojen ja moottoripyörien vauhti sillalla lähentelee sataa.Yksinäinen perhokalastaja rannalla tekee joko opetusfilmiä tai tosiissaan filmaa omaa heittoaan parantaakseen sitä.

Liikenneympyrässä, jonka usein näimme sillalle menevän kadun tienoossa, oli palmu. Siinä nurmikolla  päivysti aina poliisit ja heidän autonsa. Enpä tiennyt, luin vasta myöhemmin, että palmu oli muovista.

Hyvissä ajoin asemalle. Se niin hauskaa istua ja katsella ihmisiä ollaan nyt  missä maassa hyvänsä. Paljon olisi tilaisuuksia ottaa kuviakin muttei oikein arvaa. Kyllä koppalakkisen vielä arvonsa tuntevan edestakaisin kulkevan konduktöörinkin kuva olisi mukava muisto.

Kohti Poznania ennestään ”ei- mistään- tunnettu” viidensadantuhannen asukkaan kaupunkia. Iso Hilgiferin mainostaulu jää taakse.

Marjatta J.

puolassa_ja_saksassa_syys_2014_ja_saukkola_013.jpg puolassa_ja_saksassa_syys_2014_ja_saukkola_022.jpg
Kansallisstadion rak.v.2012 jalkapallon EM-kisoja varten Vain junille
puolassa_ja_saksassa_syys_2014_ja_saukkola_0293.jpg puolassa_ja_saksassa_syys_2014_ja_saukkola_019.jpg
Huilailee, jos tarvii Tärisevällä sillalla

Taitoa kehittämässä

puolassa_ja_saksassa_syys_2014_ja_saukkola_0242.jpg

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: matka

Matkablogi

Lauantai 22.11.2014 klo 21:43 - Marjatta J.

5.osa Varsova 12-13.10.2014

Aamulla heti liikenteeseen ja aamupalalle kaupungille. Sämpylän välissä paistin siivuja, retiisiä ja salaattia. Valitsin vielä voitaikinaleivonnaisen, jossa oli oli  kuivattuja karpaloita.Pukeutumisesta ei suurta huolta. Kun on tavalliset arkivaatteet, ei ole yli- tai alipukeuttunut ainakaan tähän aikaan vuodesta. Turisteja tosi vähän.

Yleisesti kaduilla on roskaa sen verran kuin koto Suomessakin. Tupakkaa poltetaan  ja paljon. Tumppeja runsaasti kaduilla ja eivät täälläkään kaikki ole jaksaneet mennä pubin vessaan. Graffitteja. Laitapuolenkulkijoita, kukaan ei kuitenkaan häirinnyt mitenkään. Lehtiä puhallettiin kokoon ja kerättiin puistossa traktorilla. Ärsyttäähän ne puhaltimet kotiseudullakin. Mutta en ole vielä aikaisemmin nähty sellaista näytelmää, jossa puistossa istujan pinna petti. Traktorinkuljattajalle puitiin nyrkkiä, huudettiin ja paiskottiin traktorin ovea.

Heti aamusta oli skotteja joka paikassa. Tulossa kuulemma jalkapallopeli. Kannatusturisteja oli mukana runsaasti. Vekkihameet kaikilla, siis kiltit. Korttelit ovat ylipitkiä ja kivetystä on paljon. Siis kulmanväli kartassa on pitkä. Nyt jopa asfaltti tuntuu pehmeält välillä.

Näen   kävellessäni  kiviruutua ruudun perään. Erikokoisia paikasta riippuen. Tai sitten portaita alasylös.  Marjatta J.

puolassa_ja_saksassa_syys_2014_ja_saukkola_0312.jpg puolassa_ja_saksassa_syys_2014_ja_saukkola_056.jpg
Varmaan:Tervetuloa! Katukivetystä

puolassa_ja_saksassa_syys_2014_ja_saukkola_057.jpg puolassa_ja_saksassa_syys_2014_ja_saukkola_032.jpg
Katukivetystä Muovipalmu?

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: matka

Matkablogi

Perjantai 21.11.2014 klo 22:11 - Marjatta J.

4.osa Varsovassa edelleen 12.10.2014

Aamulla olin menossa hostellin toimistoon. Sieltä isäntä innossaan heti kertoi, meillä oli onnen päivä eilen. Voitimme Saksan EM-karsinnoissa. Meidän onnen päivä!  Taisi olla vuosia välissä milloin noin olisi lykästänyt. Asianani oli kysyä onko sunnuntaina laukkakisat Sluzewiecin radalla. Olin netistä katsonut, mutta teksti oli pelkkää puolaa. Ystävällinen isäntä yritti soittaakin raviradalle ja muualle, mutta ei saanut yhteyttä sopiviin henkilöihin.  Hänkin oli mielestään nähnyt mainoksen. Näimme sen myös kaupungilla ns.vaihtuvalla valotaululla, mutta yksityiskohdat eivät selvinneet. Luovutettiin, koska rata oli kaukana keskustan ulkopuolella, ensin metrolla ja vielä jatkoksi bussilla ja epävarmalla pohjalla. Bussimatkan jälkeen radoille on yleensä ollut vielä ainakin kilometrin kierros portille. Ehkä ravi -tai laukkakilpailuturismi ole ollut ajankohtaista. Turisti-info ei tiennyt aiheesta mitään.

 Ostettiin kartta ja kysyttiin myös bussilippuja infosta. Meitä neuvottiin ostamaan automaatista. Hetki meni pyöriessä, mistä löytyy automaatti ja mistä löytyy tunneli sinne missä ”laatikon näemme.”  Olisivat voineet myös kertoa, että kaikissa ratikoissa ja busseissa on lippuautomaatti myös sisällä.

Vuorokausilippu maksoi 15.60 slotia. Ja ensimmäinen leimaus bussissa antoi kelloajan mihin asti voimassa.

Kantapääni vuoksi ajelimme ratikoilla ja busseilla kaupunkia ja maisemia katsellen esikaupunki-alueille asti. Liikkumisalueemme oli lopuksi aika rajattu pohjoispuolelle kaupungin aluetta. Joten 1.7 miljoonan asukkaan kaupungista, joka on täynnä museoita, kirkkoja, kulttuuria, puistoja tuli nähtyä vain pintaraapaisu. Hiljaista ja vakavahkoa väkeä busseissa.

Tarkoitus oli myös poiketa Stare Miastoon eli vanhaan kaupunkiin. Ensimmäisellä reissulla se ei onnistunut, kun bussin reitti viikonloppuna kiersi ko. kohdan vähän kauempaa. Paljon patsaita, myös sotiin liittyviä.Vanha kaupunki oli samanlainen kuin monet muut vastaavat toreineen, kahviloineen ja turisteille tarjottavine matkamuistoineen.

Näin  sattumalta  magneettisen kirjanmerkin. Kaunis taidekuva kaupungista kahtia taivutetulla suorakaiteenmuotoiselle pahvilla. Magneetit pitää sen paikallaan kirjansivun ympärillä. Ehkä mieluisin, edullisin, kevein ja vähiten tilaa vievä matkamuisto minulla ikinä.

Meripihkamyymälöitä oli useita. Niitä yritin saada niitä kuvaan näyttääkseni mitä kaikkea siitä voidaan tehdä. Kuvaan heijastui kuitenkin joka kuvakulmasta vastapäätä olevan remonttitalon muovipressu ja sekoitti kuvan.

Tavoitteet Varsovassa saavutettiin huonosti. Eli ei raveja, ei nähty kuuluisia maitobaareja ja kirpputori oli kartan ulkopuolella. Ehkä joskus seuraavalla matkalla.

Varsova jatkuu vielä. Marjatta J.

puolassa_ja_saksassa_syys_2014_ja_saukkola_038.jpg puolassa_ja_saksassa_syys_2014_ja_saukkola_044.jpg
Pegasus-ratsut kirjaston kunniaksi Vanhan kaupungin tori
puolassa_ja_saksassa_syys_2014_ja_saukkola_034.jpg puolassa_ja_saksassa_syys_2014_ja_saukkola_037.jpg
puolassa_ja_saksassa_syys_2014_ja_saukkola_011.jpg puolassa_ja_saksassa_syys_2014_ja_saukkola_054.jpg
Lippuautomaatti
puolassa_ja_saksassa_syys_2014_ja_saukkola_053.jpg
Leimauslaite

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: matka

Matkablogi

Tiistai 11.11.2014 klo 19:38 - Marjatta J.

3.osa  Junaan ja kohti Varsovaa 11.10.2014

Juna ajallaan ja opastaulujen mukaisella laiturilla, ns. avoin vaunu eli kaksi paikkaa vierekkäin.Matkan pituus oli yli 300 km ja matka aika n.6 tuntia. Hinta 140 slotia yhteensä kahdelta.

Juna matkaa halki puolalaisen maaseudun. Tavallisen oloista asutusta peltojen reunamilla. Ei mitään ökytalojen näköisiä. Peltoja, joista suomalainen maanviljelijä voi vain uneksia.Toisaalta ei sieltä pellolta ihan kahvikupposelle viitsi kesken päivän lähteä. Löytäiskö traktoriaankaan ihan heti? Maissit oli vielä korjaamatta ja jossain näkyi kurpitsoita. Myyränkoloja. Joka junamatkalla ohitettiin myös siirtolapuutarha-alueita. Vapaa rakentamistyyli, ehkä joku kokomääre oli. Kaikki erilaisia oman mielen, tarpeen ja varojen mukaan tehty. Pellistä pahviin ja puuhun. Ajaa asiansa ihan näin.

Maalaistalojen piha-alueille oli koottu pitkiin pinoihin, yleisin malli päätystä päin kolmio, vanhoja tuorerehun ns.suupaaleja ilman muovia vain se verkko-osa päällä. Isoja jopa 100 m pitkiä rakennelmia. Ruskeanharmaita, emme pystyneet päättelemään mitä niillä tehdään. Poltetaanko, käytetäänkö katteena, eläinten alustana, mutta ovatko ne hapotettuja? Edellisvuotisia? Ei päästy kysymään.

Warsaw Centralnan, joka on kohteemme, edellinen asema on Warsaw Wschnodmia. Piti seurata  aikaa ja nimiä. Olimme Varsovan karttaa katsoessa jo osanneet varautua , että isoja katuja ei niin vain ylitetäkään. Onneksi hostellin isäntä postitti, että haluammeko, että joku tulee vastaan. Suostuimme, koska kokemusta maanalaisista kadun ”ylityksistä” on.

Siellä oli vastaanottaja ajallaan kyltti kädessä. Noin 10 minuutin kävely. Jos olisimme olleet omin neuvoin, olis varmaan mennyt tunti. Päivien myötä helpotti ymmärtämään suurkaupungin liikenteen keskustaa.

Päärautatieasema näyttää kohtuullisen hyvättä, iso, valoisa pääaula. Rakennuksen ulkopuolella ei montaa jalankulkijaa oikein millään puolella. Ei väkeä isossa asemahallissakaan. Mutta elämä onkin maanpinnan alapuolella. Kauppoja, kahviloita jne. Lähtevien ja saapuvien junien laiturit. Siellä on kuin muurahaisten reitit  kahdelle isolle kadulle ja muualle lähiympäristöön mm. metroasemalle päin. Mutta ei riitä yksi aukko katua kohti ulosmenoa varten.Yksi neljäkaistainen katu tarvitsee ainakin neljä aukkoa. Busseille molempiin suuntiin ja raitiovaunulinjojen viereen keskelle katua pitää päästä myös.

Iltakävelyllä  näkyi ihmisillä punavalkeita kaulaliinoja ja vähän tunnelmaakin matkassa. Kysyttäessä selvisi, että jalkapallo-ottelu Saksa-Puola oli  illalla alkamassa.

Ruokapaikaksi valitti sivukadulta hostellin läheltä pizzeria. Täyte- ja kokovalikoimaa oli. Koot 25 25, 35 ja 50 cm läpimitaltaan. Ei ollut mittanauhaa, mutta arvioitiin, että 50 cm on liian iso. Hinta, oluet ja pizzat yhteensä n. 70 slotia sisältäen tipit. Vuorokausikaan ei ole vielä kulunut ja olemme keskellä ässiä suhisevia tilanteita ja omaa kieltään kunnioittavia puolalaisia. Ovet--vedä tai työnna olis ainakin pitänyt opetella.

Kuva.Liikerakennuksia sekä tiede-ja kuttuurikeskus, jossa mm.turisti-info, aseman lähellä. Jatkosivulla kuvia. Lue lisää linkin takana.

puolassa_ja_saksassa_syys_2014_ja_saukkola_001.jpg

Lue lisää »

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: matka

Matkablogi

Tiistai 4.11.2014 klo 14:43 - Marjatta J.

2.osa Gdansk-Varsova 11.10.2014

Jäi mainisematta se tuoksupilvi ,jonka miespuolinen stuertti ohimennessään aina  sai aikaiseksi. Gdanskin lentoasemalta oli aikaa 2-3 tuntia päästä Gdamsk Glowny päärautatieasemalle.

Piti ostaa bussilippu automaatista. Aikataulut näkyvissä vain puolaksi, mutta arvauksella uskottiin, että sobota on lauantai ja  bussit menee tunnin välein. Kysyin koneessa tulleelta miesmatkustajalta, että mikähän tariffialue riittää rautatieasemalla. Hän halusi kuitenkin auttaa lipun ostossa muutenkin. Minulta vain setelin tunkeminen luukkuun ei ihan heti onnistunut ja minuutissa oli jonoakin siinä. Liput saatiin, muistaakseni  8 tai 9 slotia yhteensä kaksi lippua. Matka oli jotain 7-9 km välillä.

Reipasta ajoa ja jarruttelua, hikistä. Oli paras pitää tukevasti kiinni tolpista. Bussissa oli myös pari suomalaista nuorta miestä, jotka seurailivat reittiä puhelimen Gps:llä. Epävarmoina mennäänköhän oikeaan suuntaan. Sovittiin, että eksytään sitten yhdessä. Päästiin Gdansk-Glowny –asemalla, hyvät kahvit ja ostokset Rossmannilla, kemikaliotuotteitten halpaketju Euroopassa.

Opaskirjoissa oli kerrottu, että WC :issä on pyöreämerkki naisille ja kolmio miehille. Ei kyllä näkynyt kertaakaan, kyllä merkinnät oli kuin muuallakin ihan selkeät. WC –maksut joko automaattiin tai vessanvalvojalle hinta 2 - 2.5 slotia.

Vessathan reissussa on sellaisia paikkoja, joissa tuntee olevansa piilokamerassa. Kun luulee, että käsien pesuvesi tulee automaattisesti liikkeen tunnistamisella, se tuleekin  painamalla hananpäältä tai ihan hanaa kääntämällä. Saippua samoin vaihtoehdoin. Kuivausversioina  on tietenkin siitä kaikki pöpöt ilmaan lennävästä vaihtoehdosta tavalliseen pyyhkeeseen tai automaattiin. Jatkossa huomaatte, että kummallisesti ko.aihealueelta löytyy muutakin mielenkiintoista.

Junan odottelua ja ihmisten seuraamista.Ennen kuin päästään edes junaan seurataan matkan ehkä hauskinta ”videoo” asemalla sijatsevasta kauppa/toimistosta. Sinne näkyy siis lasi-ikkunoista sisään. Saa nähdä pystynkö sen oikein esittämään.Keski-ikäinen nainen on ilmeisesti ottanut jostain asiakirjanipusta kopion ja tarkastaa, että kaikki ok. Edessä on kaksi nippua papereita. Kastetaan molemmat etusormet suuhun samalla kertaa. Sitten käännetään molemmista nipuista sivuja 3 kpl aina siis kaksi yhtaikaa.Sitten on taas kastettava sormet  ja taas kolmet arkit jne. Ja toistuu kunnes paksu nippu on tarkastettu.

Tällä kertaa ei nyt päästy pidemmälle. Olen siis matkassa aviomiehen kanssa, jos ei tullut kerrottua edellisessä osassa jo. Ja slotista saa euroja jakamalla 4:llä.

Jatkuu ehkä muutaman päivän päästä.

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: matka

Matkablogi

Tiistai 28.10.2014 klo 18:45 - Marjatta J.

Puolan reissu ja vähän Saksankin lokakuun puolenvälin tienoossa v.2014

1. osa Turku 11,10.2014

 Täytyy aloittaa mieltä painavista omien  ohjeitten rikkomisista. Ostin kauniit punaiset varsikengät, paksut pohjat. Koulutin niitä kuukauden ja lähdin reissuun.

Olin aikaisemmin opastanut käyttämään vaelluskenkiä kaupunkireissuillakin, kun paljon joutuu käveleen. Nyt yhden kävelypäivän jälkeen kantapäässä oli kahden euron kolikon kokoinen reikä. Joten matkaa jatkoin varajalkineilla geelityynyjen avulla. Ne on muuten tosi käteviä.

Toiseksi painotin junalippujen ostossa, että älkää liikahtako pois luukulta ennenkuin olette tarkistaneet,että kaikki on niinkuin pyysitte. Minä liikahdin, mutta kävi tuuri kun hetken mietittyäni  sain vielä toisenkin paikan samaan loossiin.Ensimmäinen lippu oli vain yhdelle.Olin huolimattomasti katsonut, että kulmassa oli 2:nen. Tarkemmin mietittyäni näin sen  luokka 2.na

 

kengat.jpg

  

 

 

 

 

Niin kauniit ,mutta petolliset

 

Lentoliput varasimme jonkin aikaa toimineelta Wissairilta. Halpalentoyhtiö. Lentää unkarilaisten ja ukrainalaisten lentoyhtiöiden koneilla ja pitää päämajaa Englannissa.Lentää Suomesta vain Turku –Gdansk - Turku. Kait? Lennot tosi edullisia, mutta matkatavaran koko nostaa hintaa. Ja jos haluat lisää jalkatilaa tai varata etukäteen istuimen niin lisää noteeraa. Aurinkoa tarkempi pitää olla matkatavaroitten koon kanssa. Ne tosiaan tarkistetaan eikä päästetä läpi useita kasseja. Olka- tai käsilaukku pitää saada mahtumaan sinne koneen sisään otettavaan matka-laukkuun.

Jos haluat ison laukkusi ruumaan,siitäkin on eri maksu.  Onneksi olin lukenut ohjeet tarkkaan, ei yllätyksiä. Suhteutettiin kulut hieman huonoon marjasatoon.Päätettiin matkustaa halvalla ja otettiin koneeseen sisälle ne keskikokoiset laukut(10€/ kpl). Eihän olisi sitten paljon kannetta-vaakaan. Matkan aikana se tietysti suojeli ostamasta mitään ylimääräistä paluu-lennolle.

Pelkkä koneeseen otettu laukku aiheuttaa rajoituksia sen sisällölle. Mutta aateltiin, että kohde maasta löytyy halvalla tarpeelliset nesteet kuten deodorantit, hiuslakat, shampoot ym. Myös check-in vasta lentoasemalla tehtynä nostaisi hintaa.Tehtiin siis itse kotona. Meidän kahden lennot maksoi yhteensä edestakaisin Gdanskiin 199 €. Hinta sisälsi myös takaisinpäin tulessa tiskillä tehdyn check-inin..

Turusta emme olleet koskaan lähteneet aikaisemmin ja ennakkokäsityksiä kuulimme  mm. parkkitilojen turvattomuudesta. Kaikki oli kuitenkin ok. Emme pitäneet kiirettä koneeseen menossa. Tarkoittaa sitä, että emme pompanneet pystyyn heti, kun ensimmäinen virkaIija tuli lähtöportille. Ootimme rauhassa ja uskoimme, että mahdumme koneeseen. Käytäväpaikkoja oli vapaana useita.

Hintaan ei tietenkään kuulunut mitään tarjoilua. Lentoaika 1 h 20 min.

 27.10.2014 Marjatta J

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: matka

Vanhemmat kirjoitukset »