Yhteystiedot

Marjatta Jokipolvi

marjatta.jokipolvi@gmail.com

p.0503627010

Pikakysely

Mitä pidät uusista kotisivuistamme?

Matkablogi

Maanantai 22.12.2014 klo 13:07 - Marjatta J.


12.osa  Gdansk 19.10-21.10.2014

Juna Gdanskiin oli tupaten täynnä. Kuuden hengen loosissa oli tosiaan kuusi matkustajaa koko matkan.Yksi  mieshenkilö hikoili ja kärsi hapen puutteesta enemmän kuin me muut(tupakoitsija).Ehdotin josko auttaisi, kun avataan ikkuna aina aseman kohdalla vähäksi aikaa. Halusi sinnitellä, ei avattu ikkunaa.

Mielenkiintoinen kaupunki.Kannattasi varmaan mennä joskus uudestaan ja tutustua myös Sopottiin ja Gnydiaan. Taas ehdittiin nähdä vain pieni osa. Pariinkiin kertaan käveltiin vanhaa kaupunkia kiertäen. Asioitiin postissa. Lähes pyöreä, iso, arvokkaanoloinen  sali ja virkailijoita ehkä 8-10 luukussa. Ei jonoja. Pikkuinen paketti tuliaisiksi USA:hin saatiin helposti lähtemään.

Meillä ei ensimmäisenä iltana ollut mukana karttaa. Ja sattui pieni tilannekomiikka. Mies sanoi,että katso tämän kirkon muistamme ja tiedämme paikan. Jos käänsi katseensa, näkyvillä oli neljä tai viisi kirkkoa. Tarkat tuntomerkit piti ottaa.

Vanhanajan kauppahalliin löydettiin vahingossa. Ostokset, yksi kilo kuivattuja karpaloita.  Niitä on  aika työläs itse valmistaa, vaikka marjoja olisi. Leivontaan oikein suositeltavia.

Tapahtumana mieleenpainuvin juttu liittyy taas kerran digitekniikkaan. Menimme läheiseen kebab-paikkaan. Tiskin takana oli kolme työtekijää ja keittiössä henkilökuntaa vielä yksi.Muita asiakkaita kaksi tai kolme.Tilasimme, maksoimme ja meille annettiin vihreä muovinen noin10 cm x 10 cm kokoinen laatta paksuudeltaan noin 1.5-2 cm ja siinä oli numero keskellä. Kehotettiin viemään pöytään ja odottamaan. Ajattelin, että se on joku laadunvarmistusjuttu. Mitataan kuinka paljon aikaa menee annoksen saamiseen. Tämä voi nyt olla jollekulle tuttu juttu, mutta meille senioreille ihan upo uutta.

Hurlum hei !! Se pärähti yhtäkkiä soimaan ja vihreä valo vilkkui kuin sadussa jalokivi. Tuijotimme sitä. Samalla hetkellä yksi myyjistä ojensi kebab-annosta tiskin takana. Laite siis näytti meille, että ole hyvä -- hae annoksesi  ja toisaalta viestitti työntekijöille että kenen annos oli. Kuvitelkaa ne kolme muuta asiakasta, me ja työntekijät. No, siihenhän sitä pyritään ,että asiakas osallistuu mahdollisimman paljon, oli tilanne mikä hyvänsä.

Ainoa koko reissun taksimatka tehtiin aamuyöstä lentoasemalle. Ja taas kerran turvatarkastuksessa minut haluttiin syynätä kunnolla käsikopelolla. Siihen alkaa tottua. Ties monesko kerta, olisko sappirakon klipseista kymmenien vuosien jälkeenkin vielä jotain jäljellä. Lufthansa oli  lakossa ja Wissair sai vapaat paikkansa täyteen.

Talvirenkaita ei tarvinnut Turussa vaihtaa, vaikka takaluukussa varoksi olivat.

Tämä reissu loppuu tähän ja taas on nautittu joka päivästä. Matkalla oleminen ihan sinänsä on mukavaa ja antoisaa! Vielä enemmän valikoimalla ja uskaltamalla ihan halvimpiinkiin majoituksiin esim. dormitooreihin, matkakulut pienenisi. Nytkin menty aika edullisilla vaihtoehdoilla, niin ja Louis Vitton käsilaukut on edelleen ostamatta ja Hilgiferiä nähty vain mainostaulussa.

puolassa_ja_saksassa_syys_2014_ja_saukkola_142.jpg
Gdanskia yläkerroksista

Marjatta J. Hyvät Joulut kaikille!

 

 

 

 

 

Avainsanat: matka


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini