Yhteystiedot

Marjatta Jokipolvi

marjatta.jokipolvi@gmail.com

p.0503627010

Pikakysely

Mitä pidät uusista kotisivuistamme?

Oma historia         

1966.JPG
   v.1966

Olen syntynyt 1944. siis juuri sodan jälkeen. Kolmannen  polven tamperelainen.Naimisissa,kaksi aikuista lasta ja yksi lapsenlapsi. Eläkkeellä. Suorasanainen kirjoittaja mm.Aamulehti

Syntyessäni asuttiin Käpylän Käpytie 5:ssä omakotitalon vinttihuoneessa.  Äiti käveli Käpylästä synnytyslaitokselle Pyynikin kupeeseen minua synnyttämään.

Muut kodit 3-4 vuoden iän jälkeen ympäri lähinnä itäistä Tamperetta.Tammelasta Petsun perälle ja takaisin.Pinninkadulla pisimpään.Kosken länsipuolla ei ole asuttu milloinkaan.

-omilleni Tampereen keskussairaalan asuntolaan

-oman perheen kanssa Kissanmaan tienoossa.

-vanhana parina Orivesi ja Annala.

Näyttäisi  pitkältä listalta,mutta tarpeen mukaan muutettiin. Jälkeenpäin ajatellen sujui ihan hyvin. Jossain vaiheessa rakennettiin ja huomattiin ettei alueelle  karttaan piirretty koulu tulekaa kuin joskus kymmenen vuoden kuluttua.Joten muutettiin, seinät ei koskaan ole olleet niin tärkeät, ettei muita järkeviä käytännön ja talouden ratkaisuja olisi pystytty tekemään.

Olen käynyt kansakoulun Tammelan koulussa Tampereella.

Keskikoulun Tammerkosken tyttölyseossa

ja  ylioppilaaksi Tampereen iltalukiosta.

Ennen lukiota valmistuin laboratoriohoitajaksi oppisopimus-koulutuksella.

Erikoistumisopinnot Helsingissä 

Työssä Tampereen keskussairaalassa ja Pirkanmaan sairaanhoitopiirissä 42 vuotta.

Laboratorion päivystyvuorotyö on  hyvin vastuullista ja  nopea tempoista. Potilaan tilan takia  useimmiten  hyvin kiireistä. Oli yö tai päivä. Puolet työvuosista apulaisosastonhoitajana ja luottamusmiehenä. Apulaisosastonhoitajana mm työvuorojen suunnittelu 150 hengelle niin, että vaaditut tehtävät osattiin. Erikoistuin kemiaan ,hematologiaan ja hallintoon.Olen ollut myös ammmatialani lehtorina n.1,5 vuotta.Työ sisältänyt jatkuvaa koulutusta sekä laboratoriotyössä että hallinnossa ja luottamusmiestehtävässä (300 työtekijää alueena)

Alla olevissa kuvissa äiti Martta ja isä Kalle. Molemmat kuolleet jo vuosikymmeniä sitten.Vaikka oli pula-aika, ruokaa on kuitenkin vissiin ollut riittävästi mulle.

0372.JPG
 Perhe Väyrynen,  ei sukua Paavolle

Äiti työssä Lapinniemen tehtaalla "pumpulpäit pissomassa".Tarhapaikoja oli siihen aikaan vaikea saada, muistan käyneeni äidin kanssa kysymässä. Äiti jäi kotiin ja tienasi perheelle rahaa ompelemalla ja myymällä Tammelan torilla mm.lakanoita ja  käsineitä....ym.

048.JPG
Lapinniemen tehdassalissa

Isä oli merillä nuoruutensa. Kiertänyt rahtilaivoilla kertomansa mukaan kolme kertaa maapallon ympäri     noin vuosina 1927-1929. Lähti kokkina ja saanut työssä oppin höyrykoneista ja suoritti sitten maissa konemestarin paperit.Työssä Tampereen sähkölaitoksella ensin lämmittäjänä ja myöhemmin laitosmiehenä. Isällä  oli 5 markaa taskussa kuollessaan ja äiti sai säästettyä hautauskulunsa..

042.JPG
Laiva lienee Anniston City

Vaatimattomista oloissa kasvaneena, omaan mielestäni hyvän oikeustajun. Yksi analyysi : "todellisuuteen ankkuroiva, sisukas, työskentelee tavoitteittensa puolesta." Kalle oli harvinainen sen ajan isäksi.. Sirkukset, elokuvat, onkiretket ja kirjastot tulivat minulle tutuiksi. Siitä huolimatta, että lauantaisin hänen kotimatkansa Tammelan Voimasta onnistui juuri ja juuri, aina eteiseen asti. Äiti oli maan hiljaisia, puhui vain, kun oli oikein asiaa.

041.JPG

Nuoruus meni aktiivisesti  settlementtiliiton nuorisotoiminnassa. Sodan jälkeiselle sukupolvelle hieno mahdollisuus monenlaiseen toimintaan tyttökerhosta,tanhuista,erätaitoihin,retkeilyyn ja leireilyyn. Tehtaat näitä toimintoja sponsoroivat Tampereella Rientolaa mm. Enqvist ja Saukkolaa Tampella.

Myöhemmin kuvaan tuli lentopallo:pelaajana,tuomarina ja valmentajana.Sitten alkoi keilaus,mutta  lajit ei sopineet yhteen. Lentopallossa herkästi tulee sormivaivoja ja ne ei  käy yhteen keilailun kanssa. Keilaus jatkuu  edelleen veteraanisarjassa. Muita ovat sienestys,marjastus,reilaaminen,käsityöt, jne.sukututkimus.

Näillä taustoilla ymmärrän hyvin pienituloisia ja eläkeläisiä, joiden työeläkkeitten indeksiä ei saada korjattua.

"Siltoja yli  yhteiskunnallisten kuilujen". Sitä juuri tarvittaisiin  tänäkin päivänä.!                                                                            

30.9.2018 Marjatta J.